HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

18.7.2013

Fredrik Wilhelm Lagerstedt (1836–1904)

Fredrik Wilhelm Lagerstedt (1836–1904) oli lapualainen suurtalollinen, kunnallisneuvos ja valtiopäivämies. Hän oli lapualaisen maatalouden keskeinen uudistaja, teollisuuden edistäjä ja pitäjän tärkein kuntamies 1860–luvulta lähtien. Valtiopäivillä hän edusti talonpoikaissäätyä 1882–1900.

Aviottomasta pojasta suurtalolliseksi

Fredrik Wilhelm Lagerstedt syntyi Lapuan Kirkonkylän Ala-Lassilan talossa. Hän oli siellä palvelevan torpparintyttären Liisa Jaakontyttären kolmesta aviottomasta pojasta keskimmäinen, esikoinen kuoli jo aivan pienenä. Talon isäntänä oli pitäjän uusi varanimismies Carl Fredrik Lagerstedt, joka saattoi äidin asianmukaisesti vihille vasta syksyllä 1838, kun Fredrik oli 2½-vuotias.[1]

Sittemmin perhe kasvoi suureksi. Vanhimmat pojatkin olivat saaneet jo paljon tavallisia lapualaislapsia herraskaisemmat nimet, mutta virallisesti heidän tiensä alkoi kirkonkirjoissa isättöminä.[2]

Varanimismies Lagerstedt oli myös taitava maanviljelijä, joka viljeli osaa Ala-Lassilan talosta ja osti lisäksi naapurista Lahden talon, josta tuli perheen pysyvä koti. Hänet vei kuitenkin keltatauti jo 43-vuotiaana.[3]

Fredrik jäi vanhimpana lapsena vain 15-vuotiaana huolehtimaan leskiäitinsä kanssa nuoremmista sisaruksista ja kahdesta isosta maatilasta, 2/3 manttaalin Lahdesta ja 31/96 manttaalin Lassilasta.[4]

Fredrik Lagerstedt osoitti jo nuorena taitavan maamiehen elkeitä. Hänestä tuli viimeistään 1860-luvun alussa kotitalon Lahden isäntä, ja nuorempi veli Johan Gustav sai haltuunsa talon Ala-Lassilasta. Fredrik kasvatti taloon ostamalla vielä 11/34 manttaalin Lahden toisen talon vuonna 1864.[5]

Muutenkin omaisuus kasvoi nopeasti, kun 1860-luvun nälkävuodet avasivat siihen mahdollisuuksia. Vuonna 1866 Lagerstedt osti kirkkoherra Chydeniuksen kuolinpesältä Virranniemen 1 1/12 manttaalin pappilan vuokralle. Suurimpana nälkävuonna 1868 hän hankki omistukseensa Ylihärmän 3/16 manttaalin Taipaleen Ylihärmän Kosolankylässä vuoteen 1870 ja 1 manttaalin Marttalan Lapuan Alanurmossa vuoteen 1871.[6]

Samaa tahtia nousi talon työntekijöiden. Alkuvuosina talossa oli yleensä 7–9 aikuista henkikirjoitettua, 1871 jo 15 ja vuonna 1873 peräti 25. Lisäksi tulivat taksvärkkiä tehneet torpparit, mäkitupalaiset ja muut.[7]

Suurimmillaan Lagerstedtin maaomaisuus oli 1890-luvun puolivälissä. Silloin hänen omistuksessaan oli kokonaista 7 manttaalia eli kymmenesosa koko Lapuasta. Hän hallitsi lyhyemmän tai pidemmän aikaa neljäätoista eri maatilaa Lapualla. Niistä suurimmat – Lahden kaksi taloa, Saarenpää, Ilkka, Ylisaari, Leskelä, Sauru ja Liuhtarin sotilasvirkatalo – pysyivät hänellä tai lapsilla hänen kuolemaansa saakka.[8]

Lapualaisen viljelyn uudistaja

Mistä varat sitten suuromaisuuden hankkimiseen tulivat? Ne tulivat edistyksellisestä maataloudesta ja erityisesti heinänviljelystä ja suoviljelyksistä. Jo 1850-luvun lopussa tai viimeistään 1860-luvun alussa Lagerstedt aloitti uraauurtavan työn kokeilemalla heinän viljelemistä ja heinäkasvien siemenien viljelystä. Se oli Lapualla aivan uutta ja erikoista. Hän otti käyttöön vuoroviljelyn, tehokkaan ojituksen sekä kehitti lannan käsittelyä ja valmistusta.[9]

Vuonna 1871 kynnönneuvoja Strandberg raportoi, että Lagerstedt oli edellisenä vuonna kaivattanut 3,5–4 jalan (1,0–1,2 metriä) levyisiä ja syvyisiä ojia kaikkiaan 11.142 syltä (noin 20 km)! Savipohjaisissa maissa ojia oli syvennetty, että savea saataisiin ojien pohjilta. Lantaa valmistettiin viidessä isossa ladossa, joissa navettalanta sekoitettiin savimullan ja virtsan kanssa. Tätä lannoitetta ajettiin pelloille 1000 kuormaa vuodessa.[10]

Vuonna 1876 Lagerstedt  saattoi myydä sadostaan 235 leiviskää (noin 2000 kg) timotein ja 43 leiviskää (365 kg) apilan siementä. Samana vuonna hän sai Suomen Talousseuran hopeamitalin ”varsin tehokkaasta heinänviljelyksen edistämisestä”.[11] Vuonna 1877 hän osti veljensä Johan Gustav Lagerstedtin kanssa pitäjän ensimmäisen heinänniittokoneen.[12]

Suokuningas  Moohrkönig

Suoviljelyksessäkin eli kydönpoltossa Lagerstedt oli paikkakunnan keskeisin toimija. Hän raivautti 1860-luvulta alkaen noin 600–700 hehtaaria uutta peltoa, kokeili niillä polttoviljelystä, saveamista, kalkitsemista, apulantojen käyttö ja eri viljelyskasveja.[13]

Lagerstedtin suoviljelyksiin kävi tutustumassa satoja retkikuntia kotimaasta ja useita ulkomailtakin. Eräs pohjoissaksalaisen retkikunnan johtaja antoi Lagerstedtille kunnianimen Moohrkönig, Suokuningas. Titteli ei ollut kaukaa haettu, sillä koko maassa harva uudisviljelijä pystyi samaan kuin Lagerstedtin.[14]

Lagerstedtin esimerkki veti perässään myös muita. Rajaojia kaivettaessa naapurin oli vastattava puolesta rajaosuudesta, jolloin tämä sai helposti yllykkeen omaankin uudisviljelyn laajentamiseen. Toisaalta tähän myös kannustivat erilaiset rahastot, joissa Lagerstedt oli keskeinen toimija. Niinpä Lapualla alettiin raivata suurella innolla uudisviljelyksiä niin että ”humu kuului”, kuten aikalainen K. K. Laurila luonnehti. Hänen mukaansa Lagerstedtin välittömien tai välillisten toimien kautta oli hetkessä syntynyt kaksi kolmannesta koko Lapuan peltopinta-alasta. Keskeinen osa sitä olivat Alajoen suuret peltoaukeat.[15]

Pitäjän ensimmäinen meijerimies

Jatkuvasti parantuneen heinänviljelyksen seurauksena oli karjan lisääminen ja maitotuotannon parantuminen. Vuonna 1870 talon noin 40 lehmän keskilypsy oli 477 kannua (1250 litraa) ja 1876 jo 700 kannua (1834 litraa).[16]

Lehmien määrä lisääntyi nopeasti. Lahdelle, Ilkkaan ja Saarenpään ulkotilalle Puhtoohin rakennettiin suuret kivinavetat. Niissä oli parhaimmillaan lähes kolmesataa lypsävää. Jo vuonna 1876 Lagerstedtilla oli kaksi puhdasrotuista ayrshiresonnia ja vähitellen karja muuttui ayrshirevaltaiseksi. Hänen voinsa palkittiin jo Lapuan maanviljelyskokouksessa 1871.[17]

Maidontuotannon paisuminen johti Lagerstedtin väistämättä ajattelemaan meijeritoiminnan aloittamista. Kesällä 1879 lääninmeijeristi W. Michelsen oli johtamassa Lagerstedtin veljesten hevoskiertoisen meijerin pystyttämistä. Samalla pyrittiin ahkerasti valistamaan muitakin kirkonkylän isäntiä maidon käsittelyn ja voinvalmistuksen parantamisesta.[18]

Kesällä 1884 Fredrik Lagerstedt kävi tutustumassa voinäyttelyyn Hankoniemessä. Saman vuoden marraskuussa hän aloitti Lahdella höyryvoimalla toimivan separaattorimeijerin, joka oli ensimmäinen kylämeijeri koko läänissä, ehkä laajemmaltikin. Viiden vuoden kuluttua meijeriä laajennettiin ja Lagerstedtistä kasvoi alueen meijeritoiminnan edelläkävijä.[19]

Yhdessä tiisteläisen kauppiaan Vihtori Leppäsen ja naapurinsa Juho Filppulan kanssa Lagerstedt perusti myös Tiistenjoelle Topparin myllyn yhteyteen meijerin vuonna 1887.[20]

Hevosinnostus kasvamaan jälkipolvissa

Yksi keskeinen osa Lagerstedtin maatalonpitoa oli hänen hevosharrastuksensa. Siitä olivat erityisen kiinnostuneita hänen poikansa, mutta isäkin tunsi hevoskasvatustyöhön ja jalostukseen suurta innostusta.[21]

Lagerstetilla oli hevosia toisinaan yli puolen sataa varsat mukaan luettuna. Ne saivat näyttelyistä ja kilpa-ajoista useita palkintoja. Samoissa kilpa-ajoissa saattoi olla kerrallaan kolmekin Lagerstedtin hevosta[22]

Yksi Lagerstedtin tunnetuista hevosista oli vuonna 1871 Ruovedellä syntynyt Mirkku-ori. Se voitti valtion ravikilpailuissa useita palkintoja.[23]

Kuvaavaa Lagerstedtin hevosharrastukselle ja koko talonpidolle oli kirje, jonka hän lähetti Helsingistä Jalmari-pojalleen vuonna 1899: ” … Onko Netta, Tuima, Piili ollut ajamata niin kuin minä määräsin ja onko niillen annettu kauroja, mihinä haas niitä on piretty? Onko se aitaus valmis, johon nämä hevoset oli määrä panna? Muuten on nyt niin paljon kuin suinkin pitäminen kaikkia hevosia helpommalla, että ne vähän verran saisivat lihaa päällensä että niillä julkees ajaa ihmisten joukos ettei tavittisi kulkia pyytelemällä emäntäkultia myöden. Kun on hevosten este nälkä, niin sitten tulee miästenkin nälkä ja sitten loppuu sen perästä raha, sitten on kerjuu varana ja kuirjuus lopuksi, tämä on laiskuuren palkka. Kyllä hyvin elääs tavaraa tarvitaan. Isäs.”[24]

Teollisuutta ja pankkia perustamassa

Edistyksellisen maamiehen mieli askarteli myös maatalouden koneiden parissa. Hän valmisti harrastuksekseen maanmuokkaus- ja maataloustyökaluja, muokkasi ja paranteli niitä. Soilla käytettiin hänen suunnittelemien malliensa mukaisia ojapiiluja ja kuokkia. Fiskarsin tehtailla jopa valmistettiin vuosikymmeniä erityistä Lagerstedt-mallista auraa.[25]

Vuonna 1877 Lagerstedt perusti Hourunkoskeen pitäjän ensimmäisen sahan yhdessä veljensä J.K.:n ja Juho Talvitien kanssa. Saarenpäässä ja Saurussa hän piti vuodesta 1895 tiilitehtaita.[26]

Myllyistä hänellä oli ainakin Lankilankosken mylly 1880-luvulla F. Hägglundin kanssa. Huhdankoskeen hän anoi yhdessä Iisakki Kustaanpoika Kerolan kanssa valtionlainaa ”uudenaikaista jauhomyllyä” varten vuonna 1894.[27]

Liike-elämän rahoitustarpeen kasvaessa lapualaiset alkoivat toivoa paikkakunnalle pankkia. Lagerstedt ajoi asiaa senaatissa useaan otteeseen 1890-luvulla, mutta turhaan. Vuonna 1901 paikkakunnalle perustettiin Säästöpankki, jonka ensimmäisen isännistön puheenjohtaja Lagerstedtista tuli kuolemaansa asti.[28]

Luottamusta ja uudistuksia Maanviljelysseurasta

Vuonna 1863 maakuntaan perustettiin maatalouden kehittämisjärjestöksi Vaasan läänin maanviljelysseura. Siihen Lagerstedt liittyi heti mukaan, olipa jo 1861 allekirjoittamassa Kustaa Hissan kanssa vetoomusta asian hyväksi. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hänestä tuli seuran asiamies Lapualla, Kuortaneella, Lappajärvellä ja Alajärvellä.[29]

Vuonna 1884 Lagerstedt valittiin maanviljelysseuran johtokuntaan. Hän oli silloin yksi maakunnan huomatuimpia maanviljelijöitä. Tästä maatalouden keskeisestä edistysjärjestöstä tuli yksi Lagerstedtin toimintaympäristöistä loppuelämäksi.[30]

Lagerstedt sai maanviljelysseurassa suurta luottamusta. Hän oli 1890-luvulla seuran puheenjohtajana varajäsenenä lisätyssä maanviljelyshallituksessa ja oli antamassa lausuntoa maataloushallituksen perustamisesta. Kesällä 1891 hän edusti seuraa Göteborgin maanviljelyskokouksessa ja vuonna 1893 Suomen Suoviljelysyhdistyksen perustavassa kokouksessa Tampereella.[31]

Käytännöllistä hyötyäkin maanviljelysseurasta oli. Viimeistään vuonna 1886 Lagerstedtin luona vieraili seuran puutarhuri, joka esitteli ja suunnitteli puutarhanhoitoa. Seuraavalla vuosikymmenellä Lagerstedt sai maanviljelysseuralta myytäväksi maalahtelaisen ruskean lajikkeen perunansiementä ja turnipsin siementä.[32]

Vuonna 1889 Lagerstedtin kotiin Lahdelle sijoitettiin hänen omasta esityksestään tilapäinen karjanhoitajakoulu. Koulua käytiin 1890-luvun alussa myös Liuhtarin sotilasvirkatalossa Honkimäessä, jonka Lagerstedt oli vuokrannut.[33]

Koulun aloitusvuonna 1889 Lahden meijeriin asetettiin kaksi oppilasta vuoden kestävään harjoitteluun. Käytännöstä tuli pysyvä ja Lahden meijeristä harjoittelumeijeri. Siellä toimi myös 1889–1893 maidon tarkastusasema. Kesällä 1890 Lahden tilalle pidettiin maanviljelysseuran karjanäyttely.[34]

Lapuan keskeisin kuntamies

Oli luontevaa, että edistyksellinen ja pystyvä suurtalonpoika sai osakseen myös yhteiskunnallista vastuuta. Ensimmäinen kunnallinen tehtävä oli uudelleen perustetun ruotujakolaitokseen liittyen ruotujen vastuulla olevien sotilastorppien teko ja rahoituksen hoitaminen 1860-luvun alkupuoliskolla.[35]

Kuntakokouksen puheenjohtajaksi – ensimmäisenä ei-pappina – Lagerstedt valittiin 1871–1873. Vuodesta 1882 hän toimi sen varapuheenjohtajana kuolemaansa asti.[36]

Se edusti kuitenkin vain hänen kunnallisen toimintansa muodollista huippua. 1800-luvun neljänä viimeisenä vuosikymmenenä Lagerstedt oli Lapuan kunnalliselämän eittämättä keskeisin vaikuttaja. Hän oli mukana melkein kaikissa tärkeämmissä uudistustoimissa, usein suunnitelman laatijana tai toteuttajanakin.[37]

Hän oli perustamassa mm. kansakoulua, sairaalaa ja vaivaistaloa, osallistui kunnanlääkärin palkkaamiseen, hoiti tie- ja silta-asioita sekä vuokrasi tilat pitäjän ensimmäiselle postille.[38]

Erityisen mieluusti Lagerstedt oli vahvasti mukana taloudellisissa yhteisriennoissa, kuten 1860–1870-luvuilla suoviljelyskassan toimikunnassa jäsenenä, puheenjohtajana vuodesta 1873 ja kassanhoitajana vuodesta 1878.[39]

Vuonna 1880 hän ehdotuksestaan Lapualle perustettiin perinpohjaisempaa kuivatustyötä tekemään ojituslautakunta, josta tuli esimerkki myös muihin kuntiin. Vuonna 1885 hän tuli vastaperustetun maanviljelyksen edistämisrahaston puheenjohtajaksi. Vuonna 1895 hänestä tuli perustetun säästöjyvästön asiamies, seuraavana vuonna vielä tilattoman väestön asutusrahaston puheenjohtaja.[40]

Näissä tehtävissä Lagerstedt toimi kuolemaansa saakka, hoiti niiden rahavaroja ja oli monta kertaa hankkimassa niille lisärahoitusta valtiolta. Lisäksi Lapuan kunta perusti vielä Lagerstedtin lahjoitusvaroilla ”Lagerstedtin Maanviljelysrahaston”, jonka varat käytettiin vastaavien toimien tukemiseksi.[41]

Seurakuntaankin Lagerstedt ehti. Hän toimi pitkään seksmannina eli kirkkoneuvoston jäsenenä. Vuoden 1900 kirkkoherranvaaleissa hän vastusti tiukasti kuulun herännäisjohtajan Wilhelmi Malmivaaran valintaa. ”Emmeköhän me molemmat tänne Lapualle mahdu”, Lagerstedt kuitenkin sovitteli, kun Malmivaara kaikesta huolimatta tuli valituksi.[42]

Hiljainen käytäväkeskustelija valtiopäivillä

Vuonna 1882 Lagerstedt valittiin Alavuden tuomiokunnan edustajaksi talonpoikaissäädyn valtiopäivämieheksi. Jatkokaudelle hänet valittiin jokaisiin valtiopäiviin vuoteen 1900 saakka eli kaikkiaan kahdeksan kertaa.[43]

Oppi-isäksi valtiopäivillä tuli ilmajokelainen Iisakki Hannuksela, jonka kanssa Lagerstedt ensimmäisillä valtiopäivillään asuikin Yrjönkatu 1:ssä. Kolmantena oli liminkalainen J. H. Foudila.[44]

Lagerstedt vaikutti erityisesti talousvaliokunnassa, johon hänet valittiin muulloin paitsi vuonna 1888 lakivaliokuntaan. Valtiovarainvaliokunnassa hän oli kolmesti jäsenenä ja kahdesti varajäsenenä. Huomattavaa säädyn luottamusta kuvasi, että hän oli valitsijamies kaikilla paitsi ensimmäisillä valtiopäivillä. Puhemiesneuvoston jäsen hän oli 1897 ja varajäsen viidesti.[45]

Lagerstedt teki valtiopäiville useita aloitteita, anomuksia ja esitysehdotuksia, jotka koskivat moninaisia asioita, mutta erityisesti maanviljelykseen ja koulutukseen. Esimerkiksi vuonna 1882 hän esitti, että valtio lainaisi kunnille näiden yhteistakausta vastaan lainoja uudisviljelyksen ja maan lohkomisen helpottamiseksi. Hänet valittiin jäseneksi myös useisiin maatalouden edistämiseen tähtääviin valtion komiteoihin.[46]

Säädyn istunnoissa tai valiokunnissa Lagerstedt ei paljon puhunut eikä puuttunut asioiden kulkuun. Silloinkin jos jotakin sanoi, hän tavallisesti yhtyi säädyn konservatiivisiiven johtomiehen Agathon Meurmanin tai jonkun muun aiempaan puheenvuoroon.[47]

Lagerstedt oli kuitenkin vankkumaton meurmanilainen, konservatiiviseen ja kielipoliittisesti sopeutuvampaan linjaan taipunut vanhasuomalainen. Hän keskittyi muutamiin kysymyksiin, joita ajoi kruusailemattomalla tyylillään enemmän yksityisissä käytäväkeskusteluissa. Jykevän rauhallinen hahmo oli omiaan vakuuttamaan monen epäilevän tuomaan.[48]

”Suoralla, miehuullisella ja kunnioitusta herättävällä olemuksellaan hän kykeni paljon vaikuttamaan niihinkin, jotka epäröivät, mille puolelle olisi asetuttava, ja sai monet heistä taipumaan omaksumansa valtiollisen katsantotavan kannattajiksi”, talonpoikaissäädyn historioitsija Viljo Hytönen on koonnut.[49]

Tähän taustavaikuttamiseen ja suomalaisen puolueen linjariitaan liittyi syksyn 1893 valtiopäivämiesvaalien merkillinen vaalitaisto. Nuorsuomalaisen siiven johtomies Jonas Castrén lähetti Vasa Tidningenin päätoimittajalle Waldemar Sandmanille kirjeen, jossa pyysi tätä itseä tai jotakin sopivaa miestä lähtemään Lapualla toimitettuihin vaaleihin puhumaan valitsijamiehille ja syrjäyttämään Lagerstedtin, sillä Lagerstedt ”ei tosin puhu kokouksissa eikä valiokunnissa, mutta agitaattoreista hän on vanhojen puolesta ensimmäinen”.[50]

Lapualle lähti nuorsuomalainen toimittaja K. E. Järvi, joka valehteli Lagerstedtin olevan ruotsinmielinen ja muutenkin sopimaton edusmieheksi. Vaalikiihotus kääntyi kuitenkin itseään vastaan. Lagerstedt tuli valituksi ja haastoi Järven käräjiin.  Kun Castrénin kirje vielä vuoti lehtiin, lehdissä roihahti ilmiriita ja Castrén aloitti omat käräjät kirjeen vuotanutta konttoristia vastaan ja sai haastetuksi Helsingin Raastuvanoikeuteen todistajiksi useita suomalaisen puolueen johtomiehiä Meurmania myöten. Viikkokausia lehtiä puhuttanut tapaus painui lopulta historian hämäriin, mutta se oli omiaan kärjistämään suomalaisen puolueen linjaeroa.[51]

1890-luvun vaikeutuneissa poliittisissa oloissa Lagerstedt alkoi Erkki Lehtisen arvion mukaan jo kenties liiaksikin pitäytyä perinnäiseen linjaansa. Hän pitkä uransa ja merkittävä asemansa säädyssä loivat kuitenkin taustan kahden pojan Oskarin ja Jalon kansanedustajanuralle hänen kuolemansa jälkeen.[52]

Koulutusta ja kulttuuriharrastuksia tukemassa

Maatalouden laajan edistystoiminnan lisäksi Lagerstedt oli mieluusti tukemassa myös sivistyksellisiä ja kulttuurisia uudistamispyrkimyksiä.

Hän kuului Lapuan ensimmäisen kansakoulun johtokuntaan alusta lähtien 1869 ja oli tukemassa Haapakosken kansakoulun perustamista. Hän kuului maakunnan ensimmäisen suomenkielisen oppikoulun Vaasan lyseon perustajiin ja sai kerättyä sille Lapualta myös huomattavan paljon kannatusmaksuja.[53]

Valtiopäivillä hän teki pohjoispohjalaisen Juho Haanpään kanssa ehdotuksen koulupakosta, sillä ”suurimmastikin kansakoulua vastustavissa kunnissa löytyy kansakoulun suosijoita, jotka haluaisivat saada lapsillensa opetusta, mutta eivät voi tahtoansa täyttää äänivaltaisen enemmistön kansakoulua vastustaessa.” Hän anoi myös valtion tukea Vaasan lyseolle ja valtion alkeiskoulun perustamista Vaasaan.[54]

1880-luvun alussa virinneeseen nuorisoseuratoimintaan Lagerstedt suhtautui erittäin myönteisesti. Hän oli mukana anomassa perustamislupaa Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuralle ja avasi auliisti talojensa ovet Lapuan nuorisoseuralaisten juhlille ja iltamille ennen oman talon saamista. Hän lupasi myös pitäjän ensimmäiselle nuorisoseurantalolle lattialankut, jotka menivät Tiistenjoelle.[55]

Varttuneempien valistamiseksi Lagerstedt teki aloitteen maamiesseuroja edeltäneen Lapuan isäntäyhdistyksen perustamisesta, joka toteutuikin talvella 1894.[56]

Kiviristin muistomerkin kunnostamistakin Lagerstedt tuki, ja ilmeisesti hänen tilauksestaan sen ympärille istutettiin 15 puuta ja pensaita kesällä 1887.[57]

Ankara ja ahkera herraskainen talonpoika

Fredrik Vilhelm Lagerstedt – nimi vääntyi lapualaisten suussa monesti helpommin lausuttavaksi Laakes-Feetuksi – oli ennen talonpoika ja maamies. Hän oli ankara ja paljon vaativa suurtalollinen, jonka taloissa työtä oli tehtävä ahkerasti ja joissa tuloksia kohtaan asetettiin korkeat vaatimukset.[58]

Samalla Lagerstedtissa oli oikeudenmukaisuutta ja työntekijän etua katsovaa vastuuta, minkä vuoksi monet pysyivät hänen palveluksessaan kauan. Monet saivat naimisiin mennessään viljeltäväkseen Lagerstedtin talojen torppia, mäkitupia tai muuta apua. Lagerstedt puhutteli väkeään arvonannolla, mutta käytti usein sutkauksia ja leikinlaskua.[59]

Lapualaisessa yhteisössä Lagerstedt suurella omaisuudellaan suuri poikkeusyksilö. Elämä oli lapualaista perusmenoa herraskaisempaa. Säätyläistapaan juhlittiin kesäisin 18.7. mahtavia Fredrikin päiviä.[60]

Raittiusasia oli lähellä Lagerstedtin sydäntä. Hän teki valtiopäivillä useita mallas- ja väkijuomiin liittyviä aloitteita, mm. anomukset mallasjuomien myynnin ja valmistettavan paloviinan määrän rajoittamisesta, kuntakokouksen kielto-oikeudesta mallasjuomatehtaan perustamiseen ja viinaveron korotettamisesta.[61] Sittemmin hän keräsi nimilistoja vuoden 1898 juomalakkoliikkeeseen.[62]

Lagerstedt oli hyväkuntoinen melkein elämänsä loppuun saakka. Vuodenvaihteessa 1903–1904 hän sai ankaran taudin, jonka vuoksi häntä hoidettiin Helsingissä. Se mursi hänet vain parin päivän jälkeen 68-vuotispäivänään.[63]

Lapualaiset tunsivat suurta miestään kohtaan niin suurta arvostusta, että useat kymmenet miehet kantoivat hänen arkkunsa harteillaan talvipakkasesta huolimatta kahden kilometrin matkan kirkosta Simpsiön hautausmaalle.[64]

Palkittu ja muistettu suurmies

Lagerstedtin ahkeruus ja edistysmielinen lahjakkuus palkittiin monilla palkinnoilla maatalousalan näyttelyissä ja kilpailuissa. Niitä tuli esim. hyvästä maanviljelystä, kompostinvalmistuksesta, ojituksesta, navetanhoidosta, hevosista, voista ja siemenistä. Monissa kilpailuissa hän oli itsekin palkintotuomarina.[65]

Vuonna 1876 hän sai Suomen Talousseuran hopeamitalin tunnustuksena ”maamiesuutteruudesta” ja 1887 senaatin palkintona yhden kolmesta suuresta kultamitalista Viipurin yleisessä maanviljelysnäyttelyssä tunnustuksena toiminnastaan suoviljelyksen saralla.[66]

Erittäin huomattava oli kahden läänin yhteisessä suurmaatalousnäyttelyssä Vaasassa 1884 myönnetty senaatin kunniapalkinto – neljä naulaa painava hopeakannu – ”sille maanviljelijälle Oulun ja Vaasa lääneissä, joka on innolla ja toimeliaisuudella muita paremmin toiminut sekä maanviljelyksen kehittämisessä että hyvin järjestetyssä maataloudessa”.[67]

Lapuan kunta myönsi henkiselle johtomiehelleen tunnustuksena ja kiitollisuuden osoituksena kultakellon vuonna 1882. Vuonna 1892 hänelle myönnettiin harvinainen kunnallisneuvoksen arvo.[68]

Talonpoikaissäädyn puheenjohtaja Kaarle Ojanen lausui Lagerstedtin kuoltua, että ”hänessä tunsimme miehen, joka sydämestään oli mukana kaikessa, mikä koskee sisällistä talouttamme ja valtiollista elämäämme, ja kaikessa siinä hänellä oli hyvää tahtoa ja suuri kokemus.”[69]

Vuonna 1928 apteekkari Oscar Löfman lahjoitti kunnalle Lagerstedtin ja toisen keskeisen kuntamiehen Juho Filppulan muotokuvat, kun kunta ei saanut niitä itse aikaiseksi.[70]

Lagerstedtin merkitystä kuvaa, että hänet otettiin mukaan vuonna 1930 ilmestyneeseen Kansalliseen elämäkerrastoon ja vuonna 1955 julkaistuun Suomen elämäkerrastoon.

Julkaisuhistoria:

21.9.2012   Versio 1   Teppo Ylitalo
18.7.2013   Nykyinen versio   AdminMuseo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lapuan Naisvoimistelijat marssivat Kauppakadulla

Logot