HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

Antti Pukkila (1894–1980)

Antti Pukkila

Kansakoulunopettaja, herännäisvaikuttaja

Syntynyt  
20.5.1894 Kauhava
Kuollut  
30.10.1980 Lapua

Antti Pukkila (1894–1980) oli lapualainen kansakoulunopettaja ja herännäisvaikuttaja. Hän johti Kirkonkylän ja Liuhtarin kansakouluja kolme vuosikymmentä. Hän oli tunnettu seurapuhuja ja kirkolliskokousedustaja sekä ahkera puhuja ja kirjoittaja.

Kolme vuosikymmentä kansakoulunopettajana

Antti Pukkila syntyi maataloon Kauhavan Pukkisessa. Kauhavalla hän kävi myös kansakoulun.[1]

Isän kuoltua äiti Kaisa muutti kahden lapsensa kanssa Lapualle vuonna 1909. Elämänuran kannalta ratkaisevaa oli hakeutuminen ensimmäisen herännäisopiston, Karhunmäen kristillisen kansanopiston, ensimmäiselle kurssille 1914. Siellä selveni ajatus opettajan ammatista ja siellä syntyi loppuelämän kestänyt vahva yhteys herännäiskansaan.[2]

Kesken Sortavalan seminaarin alkoi vapaussota, johon Pukkila osallistui Vilppulan–Tampereen rintamalla. Sodan jälkeen hän saattoi opiskelunsa päätökseen, ja valmistui kansankoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista keväällä 1919.[3]

Pukkila palasi Lapualle 25-vuotiaana opettajana. Hän aloitti työuransa Lakaluoman koululla 1919–1924 ja siirtyi sitten 30 vuodeksi Kirkonkylän kansakoululle 1924–1953. Vuonna 1926 hänestä tuli johtaja kouluun, joka kasvoi 27 johtajavuoden aikana peräti 19-opettajaiseksi. Ennen eläkkeelle jäämistään hän ehti vielä aloittaa Liuhtarin uuden kansakoulun ensimmäisenä johtajaopettajana 1953–1955.[4]

Eläkkeellä ollessaankin Pukkila opetti vielä usean vuoden ajan Lapuan seudun ammattioppilaitoksessa.[5]

Varsinaisen opetustoiminnan lisäksi Pukkila oli kouluvaliokunnan opettajajäsenenä ja sihteerinä lähes 20 vuotta sekä kansakoululautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana 1946–1949. Hän kuului Lapuan Yhteiskoulun johtokuntaan parin vuosikymmenen ajan, vaikutti Karhunmäen kansanopiston Oppilasliitossa ja oli 1941 aloittaneen Lapuan Opettajayhdistyksen alkuunpanevia toimijoita. Suomen kansanopetuslaitoksen Opettajaneuvoston tehtävissäkin hän oli mukana useita vuosia.[6]

Jo sotien jälkeen Pukkila esitti ajatuksen kansalaisopiston perustamisesta Lapualla. Se lienee ollut ensimmäinen kerta, kun asiasta keskusteltiin Lapualla. Aika ei kuitenkaan ollut vielä kypsä, ja kansalaisopisto saatiin matkaan vasta vuonna 1956.

Monessa roolissaan Pukkila oli omana aikanaan Lapuan kansakoulunopettajista keskeisin.[7]

Valkoisen Suomen taistelija

Pukkilan ensimmäinen yhteiskunnallinen foorumi oli suojeluskunta. Hän liittyi siihen jo ensimmäisenä syksynä 1917. Lapuan paikallisesikunnassa hän oli jäsenenä ja varajäsenenä 1930–1940-luvuilla kuuluen myös viimeiseen esikuntaan 1944. Vuonna 1934 hän valittiin Lapuan Rintamamiesyhdistyksen johtokuntaan ja monivuotiseksi puheenjohtajaksi. Molempien järjestöjen tultua jatkosodan jälkeen lakkautetuksi hän kuului vielä Vapaussodan Huoltosäätiön johtokuntaan.

Vahva valkoisen Suomen henki kuljetti Pukkilan ensin kokoomukseen, jossa hän toimi Lapuan kansallisseuran puheenjohtajanakin, ja sieltä edelleen IKL:oon. Hän johti IKL:n Lapuan osastoa ainakin vuonna 1938. Lakonmurtajajärjestö Vientirauhan asiamieheksi hänet valittiin vuonna 1934, mutta siitä hän erosi järjestön johtajan Martti Pihkalan kanssa syntyneiden erimielisyyksien vuoksi.[8]

Samoihin aikoihin Pukkila oli IKL:n eduskuntavaaliehdokkaana, mikä lienee ollut yksi Vientirauhan erimielisyyksiin vaikuttava tekijä. Kaksi yritystä eivät avanneet eduskunnan ovea, mutta sen sijaan hänet valittiin vuosina 1937, 1940 ja 1943 hän oli presidentin valitsijamieheksi.[9]

Kuntapolitiikkaan Pukkila meni mukaan vasta IKL:n lakkauttamisen jälkeen. Tullessaan valituksi kokoomuksen listalta Lapuan kunnanvaltuustoon 1947–1960 hän oli yli 50-vuotias. Hän oli myös mm. taksoitus- ja tutkijalautakunnan jäsen, kunnallisten ja valtiollisten vaalilautakuntien puheenjohtaja sekä kunnan tilintarkastaja 1927–1937.[10]

Vuonna 1930 hän oli mukana toimikunnassa, joka perusti Lapualle kunnallisen museon. Se jäi kuitenkin elämään vain paperilla.[11]

Vähäosaisten ja osuusliikkeen asialla

Vähäosaisilla oli erityinen paikkansa Pukkilan sydäntä lähellä. Hän oli vahva lastensuojelun puolestapuhuja ja hänellä itselläänkin oli muutamia huostaan otettuja lapsia kasvatettavanaan.[12]

Hän oli useita vuosia terveyslautakunnassa sekä viitisen vuotta köyhäinhoitolautakunnassa, jossa 1930–1940-luvuilla sosiaaliavustusta saaneet jonottivat joulun jälkeisellä viikolla kunnalliskodin eteisessä ”kuin käräjäsalissa”. Pukkila piti käytäntöä hyvin nöyryyttävänä.[13]

Sivutoimenaan Pukkila oli puolentoistakymmentä vuotta Kansaneläkelaitoksen piiriasiamiehenä. Kovin työllistävä tehtävä ei ennen 1950-luvun puoliväliä ollut, sillä Kansaneläkelain piiriin kuului 1940-luvulla vain 32 lapualaista, kun muut olivat joko syytingin tai työpaikkakassojen varassa.[14]

Pukkila oli innolla mukana Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapuan osaston toiminnassa. Yhdistyksen puheenjohtajana hän oli mm. esittämässä keväällä 1941 äitiysneuvolan perustamista Lapualle. Hänet valittiin myös valmistelemaan huhtikuussa 1941 perustettua neuvolaa.[15]

Pukkila oli innokas raittiusseuralainen. Kun Lapuan Raittiusyhdistyksen jäsenmäärä oli jo hiipumassa, hän oli sen puheenjohtajana 1930-luvun alussa.[16]

Erityisen pitkän päivätyön Pukkila teki Lapuan Osuuskaupassa, ensin tilintarkastajana ja sitten yli 30 vuotta hallituksessa vuodesta 1932. Hän oli hallituksen puheenjohtajana 1941–1946 ja varapuheenjohtajana 1947–1965.[17]

Körttiläinen kirkolliskokousedustaja

Nuoruusvuosista lähtien vahva omakohtainen herännäinen vakaumus vaikutti vahvasti Pukkilan maailmankuvaan ja elämänuraankin. Vaimokin löytyi herännäisyyden parista, sillä Elma Vaahtoniemi oli Lapuan tunnetun herännäisvähtärin Jaakko Wallenbergin pojantytär. Yhden lukuvuoden 1924–1925 Pukkila oli virkavapaana Lapualta ja opetti Portaanpään herännäisopistossa Lapinlahdella.[18]

Lapualle Pukkila kuitenkin palasi. Siellä vahva seurakuntayhteys tuli hänelle suorastaan välttämättömäksi elinehdoksi. Hän oli yksi seudun pätevimpiä ja käytetyimpiä seurapuhujia.[19] Vaasa-lehti arvioi hänet yhtenä herännäispiirien ”parhaista maallikkokkopuhujista, jonka jakama sana on syvähenkistä ja herättävää”. Myös sairaiden sielunhoito oli hänelle läheistä.[20]

Kun Lapua oli jatkosodan aikana vuonna 1942 parin kuukauden ajan vain yhden papin varassa, seurakunta palkkasi Pukkilan avuksi siksi aikaa.[21]

Pukkila valittiin kirkkovaltuustoon ja toimi seurakunnan tilintarkastajana. Paljon näkyvämpi oli hänen roolinsa kotiseurannan hallinnon ulkopuolella. Hän oli laajennetun piispainkokouksen varajäsen vuodesta 1948, hiippakuntakokouksen maallikkojäsen 1953 sekä kirkolliskokouksen maallikkojäsen J. K. Kuoppalan jälkeen 1948–1953 ja 1957–1962. Kuoppalan varaedustajaksi hänet oli valittu jo 1941.[22]

Vuoden 1948 kirkolliskokoukselle Pukkila oli tekemässä yhtenä yhdeksästä allekirjoittajasta anomassa uuden hiippakunnan perustamista maakuntaan. Se syntyikin lopulta Lapualle vuonna 1956.[23]

Herättäjä-Yhdistyksessä ja Kustannus Oy Herättäjässä Pukkila oli vuosikausia tilintarkastajana.[24]

Tunnettu puhuja, laulaja ja kirjoittaja

Antti Pukkilalla oli vahva itseilmaisun vietti. Hän puhui mielellään, lauloi ja kirjoitti.

Pukkilaa pyydettiin monien lapualaisjuhlien puhujaksi, olipa kyse sitten poliittisista, isänmaallisista tai kulttuuritilaisuuksista. Häntä kuultiin esimerkiksi vapaussodan alkamisen 10-vuotisjuhlassa 1927, IKL:n tilaisuuksissa ja vuoden 1934 Lapuan Päivillä.[25]

Musiikissa keskeinen foorumi oli seurakunnan kanttorin sijaistamisen ja seuraveisuun lisäksi vuonna 1923 perustettu Lapuan kirkkokuoro, jossa Pukkila lauloi vuosikausia. Hänelle uskottiin soolo-osiakin, ja kun kanttori Kustaa Kiviniemi täydensi yhden talven opintojaan, Pukkila johti kuoroa hänen sijaisenaan. Hänestä tuli myös kuoron johtokunnan ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja 1929–1950.[26]

Kun Lapuan seurakunnan kanttorinvirkaa hoidettiin 1950-luvulla tiuhaan vaihtuvien väliaikaisten kanttoreiden voimin, Pukkilaa hoiti tehtävää 1959–1960. Monesti hän auttoi kanttoritarpeessa muulloinkin.[27]

Kirjoittamisella oli Pukkilalle itselleen suuri merkitys. Hänen kynästään syntyi vuonna 1929 Lapuan Osuuskaupan 25-vuotishistoriikki ja vuonna 1949 Kirkonkylän kansakoulun 80-vuotishistoriikki. Hän osallistui myös suuresti vuonna 1934 julkaistun Lapualaiset Vapaussodassa -teoksen kirjoittamiseen ja toimitustyöhön.[28] Lisäksi hän kirjoitti hengellisistä aiheista ja teki kirjallisuusarvosteluja sanoma- ja aikakauslehtiin.[29]

Tärkeimpiä olivat kuitenkin runot, jotka liittyivät yleensä isänmaallisiin tai hengellisiin teemoihin. Hän esitti niitä eri tilaisuuksissa, mutta monet myös julkaistiin erityisesti Herättäjä-Yhdistyksen lehdissä. Yksi runo, Rakas Herra auta meitä, otettiin mukaan Siionin Virsiin numerolla 159. Vuonna 1938 paljastettu Länkipohjan taistelun muistomerkki sai jalustaansa Pukkilan kirjoittamat säkeet.[30]

Vuodesta 1942 hän oli lyhyen aikaa Lapuan Aseveljien omistukseensa hankkiman paikallislehden Lapuan Sanomien toimituskunnan jäsenenä.[31]

Ymmärtävä opettaja, valoisa körttiläinen

Antti Pukkila oli vakaumuksellinen herännäisyyden ja isänmaan mies. Hän oli tarmokas, valoisaluonteinen ja laajalti pidetty.[32]

Kansakouluntarkastaja M. O. Karttusen luonnehdinnan mukaan Pukkila oli ”taitava opettajana, musikaalinen ja eloisa sekä ihmisenä lämmin, oppilaita ymmärtävä”, joka hoiti opetustyönsä kiitettävästi.[33]

Monista ansioistaan Pukkilalle myönnettiin mm. Suomen Leijonan ritarimerkki.[34]

Antti Pukkila kuoli Lapuan terveyskeskuksessa 86-vuotiaana.[35]

Julkaisuhistoria:

20.9.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Logot