HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

Erland Wirtanen (1878–1953)

Erland Virtanen

Kelloseppämestari, työväenliikkeen vaikuttaja

Syntynyt  
20.1.1878 Nastola
Kuollut  
4.10.1953 Lapua

Erland Virtanen (s. 20.1.1878 Nastola – k. 4.10.1953 Lapua) oli lapualainen kelloseppämestari ja työväenliikkeen vaikuttaja. Hän piti Lapualla kellosepänliikettä puolen vuosisadan ajan. Hän oli Lapuan työväenyhdistyksen ja Lapuan työväenosuuskaupan keskeisimpiä vaikuttajia sekä pitkäaikainen kunnanvaltuuston, kunnanhallituksen ja kirkkovaltuuston jäsen.

Kelloseppämestarin puoli vuosisataa

Erland Virtanen syntyi talollisperheeseen Nastolassa Päijät-Hämeessä. Kotitalon jatkajaa hänestä ei kuitenkaan tullut, sillä kansakoulun käytyään hän hakeutui vuonna 1896 kotipitäjän kellosepän Vihtori Virtasen luo kellosepän ammattioppiin.[1]

Käsityöammatti periytyi oppipojalle perinteisesti käytännön työn kautta. Jo parin vuoden jälkeen 1898 Virtanen perusti 20-vuotiaana oman kellosepänliikkeen Nastolan Uudenkylän asemalle.[2]

Neljän vuoden liikkeenpidon jälkeen lapualainen kelloseppä Kalle Wiitiö alkoi houkutella Virtasta Lapualle, kun hänen kumppaninsa Gustafsson lähti Amerikkaan. ”Tällä paikalla ei ole toisia kelloseppiä vaan siinä tapauksessa olisi niin paljon töitä että ei ehtisi niitä millään suorittaa. – – Josko sinulla on siellä kelloja myymättä niin ota ne mukaasi sillä täällä on paremmin ostajia”, Wiitiö kirjoitti.[3]

Kellosepänliikkeen pitämisestä Lapualla tuli Virtaselle puolivuosisatainen elämäntyö. Hän aloitti toimintansa 7.7.1902 Kosolan talossa Wiitiön kumppanina. Vuonna 1914 valmistui oma liiketalo nykyisen Kauppakadun varteen. Kellosepän työn lisäksi hän harjoitti siinä myös muuta liiketoimintaa.[4]

Virtanen kuului myös Kelloseppien liiton Vaasan piirin johtokuntaan.[5]

Oman ammattitaitonsa Virtanen siirsi eteenpäin kahdelle pojalleen Oivalle ja Vesalle, jotka ottivat hänen jälkeensä liikkeen hoidettavakseen vuonna 1947. Sen jälkeenkin hän oli vielä apuna kellonkorjauksissa ja liikkeen uudistamisessa.[6]

Työväenaatteen vakaumuksellinen lipunkantaja

Virtanen oli vakaumuksellinen työväenliikkeen mies. Hän oli Lapuan työväenyhdistyksen perustajajäsen vuonna 1903 ja sittemmin sen keskeisimpiä vaikuttajia. Hän kuului yhdistyksen johtokuntaan melkein yhtäjaksoisesti sen johtokuntaan vuodesta 1906 viimeisiin elinvuosiinsa saakka, useaan otteeseen sihteerinäkin.[7]

Virtasen tehtävät lapualaisessa työväenliikkeessä olivat mitä moninaisimmat. Hän oli Lapuan sosialidemokraattisen nuoriso-osaston jäsenenä ja sen lehden Raivaajan toimittajana, kuului työväentalon rakennustoimikuntaan ja työväenyhdistyksen kirjastonhoitotoimikuntaan sekä soitti sen torvisoittokunnassa. Lisäksi tulivat vielä moninaiset edustustehtävät kokouksissa ja juhlissa.[8]

Kun kommunistit valmistelivat vuonna 1920 Lapuan työväenyhdistyksen kaappaamista, Virtanen ryhtyi näkyvästi vastustamaan eroamista sosialidemokraattisesta puolueesta. Sillä erää hän jäi vähemmistöön. Hän esityksestään yhdistystä alettiin muuttaa vuonna 1930 takaisin sosialidemokraattiseksi.[9]

Virtasen arvostettu rauhallinen ja asiallisuus suhtautuminen oli avainasemassa myös siinä, että hänet jätettiin rauhaan lapuanliikkeen kahakoissa ja voimatoimissa. Ennen punapaitojen riisumista työväentalon järjestysmiehet kuitenkin panivat joitakin koulupoikia yön ajaksi sopivan lämpimänä olleeseen Virtasen saunaan, kun nämä olivat repineet työväentalon iltamailmoituksia.[10]

Lapuanliikkeen jälkeen Virtanen oli voimallisesti nostamassa työväenyhdistystä uuteen kukoistukseen.[11] Ehkä jotakin vanhaa lapuanliikkeen jättämää jälkeä oli siinä, kun Virtanen oli vuonna 1944 Jussi Sinnemäkeä Lapuan kirkkoherraksi tukeneessa ryhmässä. Enemmän kuin Sinnemäen puolesta ryhmä toimi vastaehdokasta, lapuanliikkeen keskeisen hahmon K. R. Kareksen poikaa Olavi Karesta vastaan.[12]

Vuonna 1938 Virtanen kutsuttiin Lapuan työväenyhdistyksen kunniajäseneksi.[13]

Vasemmiston luottomies kunnassa ja seurakunnassa

Virtanen oli työväenaatteen näkyvä edustaja myös Lapuan kunnassa. Hän oli kunnanvaltuuston pitkäaikainen jäsen 1916/1918–1945. Poikkeusaikojen vuoksi poikkeuksellisen pitkään istuneessa valtuustossa 1936–1945 Virtanen edusti yksin vasemmistoa. Kunnallislautakunnassakin hän oli useita vuosia.[14]

Muutenkin Virtanen saavutti kunnalliselämässä merkittävän aseman. Hänen asiantuntemustaan käytettiin hyväksi lukuisissa tehtävissä. Kirkonkylän kansakoulun johtokunnassa hän oli yli 20 vuotta sekä lisäksi taksoituslautakunnassa, terveydenhoitolautakunnassa ja vaalilautakunnassa.[15]

Vuonna 1917, kun porvariston ja vasemmiston suhteet alkoivat Suomessa kiristyä, Virtanen oli tiiviisti mukana poikkeusaikojen paikallisessa yhteistyössä. Hän kuului maaliskuun vallankumouksen vuoksi asetettuun porvarillisten ja vasemmiston edustajien yhteiseen järjestysasiain toimikuntaan. Lisäksi hän toimi elintarvikepulan vuoksi kesällä 1917 perustettuun elintarvikelautakuntaan.[16]

Vuonna 1919 Virtanen kuului valtuuston nimeämään lähetystöön, joka toimitti eduskuntaryhmille terveiset, että kieltolain rikkomisrangaistukset olisi säädettävä mahdollisimman ankariksi. Vuonna 1925 hän kuului kunnallista teurastamoa ja lihantarkastamoa suunnitelleeseen toimikuntaan. Vuonna 1927 hän oli Isonkylän vesiyhtymän perustamista pohtineessa toimikunnassa.[17]

Vuonna 1920 hän oli kantakirjastoa suunnitelleessa kirjastotoimikunnassa ja kuului sitten alusta lähtien kirjaston johtokuntaan 1922–1953.[18]

Virtanen kuului Maalaiskuntain liiton liittovaltuustoon.[19] Hän oli myös Lapuan kirkkovaltuuston pitkäaikainen jäsen.[20]

Palkittu osuuskauppamies

Yksi merkittävimmistä Virtasen elämän näyttämöistä oli osuuskauppa. Hän oli jo 1904 perustamassa Lapuan osuuskauppaa, ja kun porvareiden ja työväen tiet erosivat 1908, hän oli yksi keskeisiä Lapuan työväen osuuskaupan eli myöhemmän osuusliike Laajan vaikuttajia.[21]

Virtanen oli Työväen osuuskaupan hallituksessa ja Laajan johtokunnassa Virtanen yhtäjaksoisesti yli 40 vuotta alusta saakka syksystä 1908 vuoteen 1952 saakka. Silloin hän luovutti paikkansa nuoremmille 74-vuotiaana. Tästä ajasta hän hoiti sihteerin tehtäviä 1908–1916, oli puheenjohtajana 1917–1918 ja 1921–1923 sekä varapuheenjohtajana 1939.[22]

Tunnustuksena osuuskauppaliikkeen hyväksi tehdystä työstä Virtaselle myönnettiin vuonna 1944 Rochdale-ansiomerkki. Hänen kokemaansa arvonantoa kuvaa, että hänet otettiin mukaan vuonna 1967 ilmestyneeseen E-liikkeen uranuurtajien elämäkertateokseen.[23]

Arvostettu ja ahkera hiljaisuuden mies

Erland Virtanen oli lyhyehkö tanakka mies. Hän oli perusluonteeltaan tasapainoinen ja sopuisa hyväntahdon mies. Toimissaan hänet tunnettiin ahkeraksi ja tunnolliseksi. Vakavamielisen rauhallista ja vaatimatonta olemusta lisäsi vielä hänen vähäpuheisuutensa.[24]

Virtasen elämänasennetta siivitti vahva työväenliikkeen vakaumus. Vuonna 1931 hän kertoi mieliharrastuksekseen kertoi työväen valistustyön tukemisen. Hän soitti myös parinkymmenen vuoden ajan Lapuan työväen soittokunnassa ja Lapuan soittokunnassa.[25]

Yksinolo oli jollakin tavalla Virtasen elämää leimaava piirre. Vuonna 1902 morsian Hilja Tuominen jäi Nastolaan, jonne Virtanen lähti ainoastaan suurina juhlapyhinä. Kirjeet pitivät kuitenkin suhdetta yllä ja pari vihittiin viimein 1909. Virtanen jäi kuitenkin jo 14 avioliittovuoden jälkeen leskeksi ja kasvattamaan yksin kolmea lasta.[26]

Erland Virtanen kuoli syksyllä 1953 sydänhalvaukseen 75-vuotiaana.[27]

Julkaisuhistoria:

24.7.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Logot