HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

16.2.2015

Anna Sjöstedt (1885–1965)

Anna Lucia Sjöstedt

Emäntäkoulun johtaja

Syntynyt  
12.12.1885 Kokkola
Kuollut  
25.1.1965 Vaasa

Aiheeseen liittyvät otsikot

Kaija Väre: Anna Sjostedtin muotokuva (1949)

Anna Lucia Sjöstedt (s. 12.12.1885 Kokkola – k. 25.1.1965 Vaasa) oli Lapuan emäntäkoulun johtaja 1907–1952. Hän oli myös Lapuan Naisyhdistyksen pitkäaikainen vaikuttaja ja mukana monessa lapualaisessa yleishyödyllisessä yhteisössä.

Ratamestarin tytär

Anna Sjöstedt syntyi Kokkolassa suomenruotsalaiseen ratamestarin perheeseen. Se tarkoitti liikkuvaa elämää isän työn perässä. Jo Annan ollessa vuoden vanha perhe muutti Mäntyharjulle, missä isä kuoli alle 50-vuotiaana.[1]

Isän varsinaisen työnsä ohella harjoittama maanviljelys ja karjanhoito ehtivät kuitenkin jättää maahengen leiman nuoreen Annaan. Hän halusi jo ensimmäisistä kouluvuosistaan opettajaksi, ja siinä tarkoituksessa kävi Mikkeliin suomalaiseen tyttökouluun.[2]

Erään junamatkan aikana mieli kuitenkin muuttui, kun maahenki alkoi nostaa päätään. Opinnot jatkuivat sitten Helsingin kasvatusopillisessa talouskoulussa, jonka keittokoulun opettajalinjalta Sjöstedt valmistui vuonna 1904.[3]

Opettajaura alkoi harjoittelukausilla Otavan kansanopistossa Mikkelissä ja Lahden kansanopistossa.[4]

46 vuotta Lapuan emäntäkoulun johdossa

Vuonna 1907 Sjöstedt haki ilmajokelaisen käsityönopettajan Alma Koskisen innostamana Lapuan emäntäkoulun johtajaksi, ja sai paikan. Hänen vastuullaan oli talousopetus, mutta sen rinnalla hän hoiti vuoteen 1930 saakka myös yhteiskunnallisten aineiden opetusta.[5]

Helppoa ei ollut alku vieraalla paikkakunnalla, varsinkin kun samaan aikaan koulu joutui muuttamaan Saurun talosta tilapäisesti vuokratiloihin Kuoppalan kauppakartanoon. Lisäksi kotitalousopetus oli vasta pääsemässä alkuun ja noin puolet oppilaista oli 21-vuotiasta johtajaa vanhempia.[6]

Sjöstedtissä oli kuitenkin rohkeutta ja voimakasluoteisuutta. Lisäksi tukena olivat Lapuan Naisyhdistyksen vahvat naiset Liisi Hautanen ja Hilja Riipinen. Sittemmin tärkeinä työtovereina olivat Edith Wecksell ja Emma Aitola. Niinpä Sjöstedt kykeni pitämään niin oppilaat kuin menotkin kurissa. Vähä vähältä koulu alkoi kohota sekä maineeltaan että taloudeltaan kukoistukseen.[7]

Kun Sjöstedt oli ollut toimessaan 18 vuotta, oppilasmäärä oli nelinkertaistunut ja opettajamäärä kaksinkertaistunut. Aiemmat puheet koulun lakkauttamisesta oli hänen ansiostaan unohtaa.[8]

Sjöstedtin työ emäntäkoulun johdossa kesti peräti 46 vuotta. Hän jäi eläkkeelle vasta vuoden 1952 lopussa.[9]

Myös emäntäkoulun taustaorganisaatiossa Lapuan naisyhdistyksessä Sjöstedt sai merkittävän roolin. Hän oli sen puheenjohtaja 1913–1915, varapuheenjohtaja vuodesta 1928 ja rahastonhoitaja kuolemaansa saakka.[10]

Sydämellinen ja oikeudenmukainen talonpoikaiskulttuurin kasvattaja

Lapuan emäntäkoulu oli Sjöstedtille elämäntyö. ”Koulu onkin hänelle vähin erin muuttunut varsinaiseksi kodiksi, johon hän koko sydämensä lämmöllä on kiintynyt. – – Voimiaan säästämättä hän myös itse on ahertanut eikä pelännyt ottaa lisävastuuta ja velvollisuuksia kannettavikseen”, kuvasi pitkäaikainen työtoveri ja ystävä Edit Wecksell Sjöstedtin työvuosia.[11]

Vaikka Sjöstedt ei ollutkaan syntyjään eteläpohjalainen, hän halusi koulussa noudatettavan vahvaa eteläpohjalaisen talonpoikaiskulttuurin henkeä. Tytöt tuli opettaa Kaisa Ikolan luonnehdinnan mukaan ”taitaviksi, käytännöllisiksi emänniksi, jotka ymmärtäisivät arvostaa oman maakunnan ilmapiiriä ja yksinkertaista, järkevää taloudenhoitoa ilman mitään ylimääräisiä hienouksia”.[12]

”Työssäni opettajana minulla on ollut pyrkimyksenä kasvattaa oppilaani taloudellisuuteen, siveelliseen ryhtiin ja tyytyväiseen mieleen”, hän itse kokosi eläkevuosinaan.[13]

Opettajana häntä on kuvattu sisarillisen läheiseksi ja äidillisen turvalliseksi.[14] Hänen käytöksestään paistoi sydämellisyys ja säästäväisyys. ”Hän oli erittäin oikeudenmukainen, ei ikinä turhasta sanonut. Hän omalla käytöksellään ansaitsi oppilaiden kunnioituksen, ei olisi tullut mieleenkään hänelle nälväillä”, muisteli vuoden 1951 oppilas Salli Aho.[15]

Sjöstedt vei koulunsa myös keskelle lapualaista elämänmenoa. Hän solmi emäntäkoulun ja paikkakunnan muun elämän välille tiiviit suhteet. Koululla järjestettiin jatkuvasti monenlaisia juhlia, joissa ei laskettu vaivoja. Niissä oppilaat saivat samalla käytännön harjoitusta ja kokemusta.[16]

Laulua rakastavan vilkas seuraelämä

Erityisen rakas harrastus ja henkireikä Sjöstedtille oli musiikki. Hän opetti emäntäkoulussa musiikkia vielä eläkkeelle jäätyäänkin vuoteen 1961 saakka. Koulun kuoron hän harjoitti kilpailussakin menestyneeksi naiskuoroksi.[17]

”Johtaja ei antanut periksi kenellekään joka sanoi, että minä en laula. Kaikkien piti käydä pianon ääressä laulamassa”, vuoden 1943 oppilas Marja-Terttu Laaksola muisteli.[18]

”Sööstetin Anna oli taiteellinen persoona. – – Että yks kaks, kun oli aurinkoinen kesäpäivä, vietiin koko joukko aitan rappusille ja siellä laulettiin kauniita lauluja ja kuoro virittyi kun johtajakin oli innostunut asiasta”, muisteli vuosien 1934–1935 oppilas Anna Saarenpää.[19]

Lapuan sekakuorossa Sjöstedt lauloi vuosikausia ja toimi sen varajohtajana varsinaisen johtajan Jalo Lahdensuon ollessa paljon poissa Lapualta. Maailmansotien välisenä aikana hän johti Lapuan Lottakuoroa. Lisäksi hän antoi avuliaasti säestys- ja muuta apua erilaisissa juhlissa.[20]

Sjöstedt oli myös kysytty esitelmöitsijä ja puhuja. Monissa kotitalouden ja musiikkikilpailuissa häntä pyydettiin tuomariston jäseneksi.[21]

Hän oli aktiivisesti mukana erittäin monissa lapualaisissa järjestöissä sekä emäntäkoulun opetussisältöihin että yleiseen kulttuurielämään liittyen. Hän osallistui Maatalousnaisten toimintaan kannattavana jäsenenä ja oli mukana Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitossa, Lapuan Nuorisoseurassa ja Suomen Punaisen Ristin Lapuan paikallisosastossa sihteerinä. Seurakunnassa hän koki läheiseksi diakonia- ja lähetystyön.[22]

Vuonna 1930 Sjöstedt oli mukana tekemässä suunnitelmaa kunnallisesta museosta. Sittemmin hän kuului kotiseutuyhdistys Lapua-Seuran johtokuntaan Ränkimäen museo keskeisenä rakennuskautena.[23]

Sotien 1939–1944 ajan Sjöstedt toimi suojeluskunnan ja lottajärjestön tehtävissä.[24] Naisyhdistyksen nimissä hän oli myös ajamassa äitiyshuollon neuvolan perustamista Lapualle vuonna 1941.[25]

Yksinäisyyden paino

Eläkkeelle jäätyään Lapuan Naisyhdistys lahjoitti hänen eliniäksi asuttavakseen Hautasen talosta kaksi huonetta ja keittokomeron. Kun koti jäi emäntäkoulun naapuriin, Sjöstedt vaikutti koulun asioihin tarmokkaasti Naisyhdistyksen kautta koko loppuelämänsä ja paneutui erityisesti rakennushankkeisiin.[26]

Kuten moni muukin työuran tehnyt nainen siihen aikaan, Sjöstedt oli naimaton ja lapseton. T. E. Alajoen kertoman mukaan Lapuan kanttori olisi ollut kiinnostunut hänestä ja suunnitteli vierailua emäntäkoululla. Niin arvostettu nuori johtaja kuitenkin oli, ettei uskaltanut mennä yksin, vaan pyysi ystävänsä mukaan ”tohorittajaksi”.[27]

Omaan suomenruotsalaiseen kotitaustaansa Sjöstedt arvosti korkealle. ”Joka paikassa tuli ilmi, että Anna oli ruotsinkielinen. Hän selvästi tunsi olevansa ylempänä tässä mielessä”, muisteli vuosien 1934–1935 oppilas Anna Saarenpää.[28]

Sjöstedt sukuloi ahkerasti ruotsinkielisellä rannikolla, erityisesti äitinsä synnyinpitäjässä Munsalassa. Jatkosodan aikana hänen serkkunsa tytär asuikin koululla. Mutta suku oli kaukana, eikä suuri tuttavapiirikään aina tuonut iloa yksinäisyyteen. ”Anna tunsi olevansa, niinkun olikin, erilainen. Jouluksi hän joskus pyysi jonkun tytön jäämään, joulunaika oli kovaa kun koulu oli aivan tyhjä”, Anna Saarenpää muisteli.[29]

Jo pitempään sairastettuaan Anna Sjöstedt kuoli Vaasassa 79-vuotiaana.[30] Hänet haudattiin Simpsiön hautausmaalle suuren sukulais- ja ystäväjoukon saattelemana.[31]

Suuresti arvostettu persoona

Anna Sjöstedt oli Lapualla erittäin arvostettu ja pidetty henkilö.

Emäntäkoulun 50-vuotisjuhlissa elokuussa 1948 entisten oppilaiden mielessä heräsi ajatus teettää muotokuva pidetystä ja arvostetusta opettajastaan. Se tilattiinkin taiteilija Kaija Väreeltä ja paljastettiin 21.5.1949.[32]

”En halunnut mitään tällaista, sillä ajattelen, kuten äitini, kun hän näki itsestään tehdyn korkokuvan: Mitä minä sitten olisin tehnyt, että minun osakseni tulee tällainen kunnia? Mutta sitten eräässä tilaisuudessa rehtori Riipinen sanoi, että näkyvä taulu on näkyvä tunnustus oppilaiden osoittamasta rakkaudesta. Silloin sain asiasta toisen näkemyksen ja nyt voin jättää kuvani tänne toivoen sen sanovan näissä suojissa kulkeville: Hän rakasti tätä koulua ja toimi täällä onnellisena saaden työstänsä täyden tyydytyksen. En ajatellut juuri tätä alaa, mutta Korkein antoi minulle työpaikan ja nyt on syvä vakaumukseni, ettei ihmisen pidäkään itse järjestää elämäänsä. Ainoastaan Korkein voi ohjata ihmisen tien, sillä Hänellä on siihen suurin kyky”, Sjöstedt puhui luovutustilaisuudessa.[33]

Emäntäkoululle perustettiin myös Sjöstedtin nimeä kantava stipendirahasto.[34]

Etelä-Pohjanmaan Maanviljelysseura ja Lapuan Sekakuoro kutsuivat Sjöstedtin kunniajäsenekseen. Hänelle myönnettiin myös useita ansiomerkkejä.[35]

Kun emäntäkoulun rakennuksia nimettiin uudelleen, vuonna 1925 valmistunut koulurakennus sai arvostetun johtajan muistoksi nimen Sööstetti.

Julkaisuhistoria:

23.7.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Herättäjäjuhlat Lapuan Karhunmäessä 1917 (P00:2493B)

Logot