HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Seurat

Seurat ovat hengellisiä tilaisuuksia, jotka yleensä koostuvat hengellisistä puheista ja virsistä. Seurat ovat tyypillisiä herätysliikkeiden tapahtumia.

Lapualla seurat ovat olleet yksi hengellisen ilmapiirin keskeinen elementti 1800-luvulta lähtien. Suosituinta seurojen pitäminen oli Lapualla 1940–1960-luvuilla, mutta 1970-luvulla niiden määrä romahti. 1980-luvulta lähtien lapualaiseen seuraperinteeseen on syntynyt uusia muotoja, kuten peltoseurat, koskiseurat ja myllyseurat.

Seurojen järjestämisestä ilmoitetaan Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan tapahtumakalenterissa. Seuroihin voi osallistua kuka tahansa.

Lapualaisten "seurustelun sakramentti"

Seurojen pitäminen vakiintui Lapualla vähitellen 1800-luvun kuluessa paljolti herännäisyyden vaikutuksesta. Vuoteen 1869 voimassa ollut konventikkeliplakaatti kielsi seurojen pitämisen, mutta käytännössä pitäjänapulaisen Nils Gustav Malmbergien saavuttua paikkakunnalle 1838 myös Lapualla aloitettiin herännäisseurojen pitäminen. Malmberg joutui tilille Kalajoen käräjillä ja kirkkoherran tilapäisesti karkottamaksi, mutta tuli 1843 takaisin pitäjänapulaisen virkaan.[1]

Varhaisempina aikoina seurat olivat monesti suuria. Herännäiskansan lisäksi ne alkoivat vakiintua osaksi muunkin kansan hengellistä elämää. Myös evankeliset, lestadiolaiset ja viides herätysliike alkoivat järjestää Lapualla omia seurojaan.

Elintason noustessa ja individualismin lisääntyessä yhteiskunnassa seuroja alettiin Lapualla pitää yhä useammassa kodissa elämän taitekohdissa. Silloin ne irrottautuivat selkeämmin myös herätysliiketaustasta. "Niihin on rakastuttu, että useimmissa tapauksissa häissä ja hautajaisissa, syntymäpäivä- ja kastetilaisuuksissa, jopa nimi- ja sankarivainajain kattumisen vuosipäivinä pidetään seurat", Lapuan kirkkoherra raportoi vuonna 1944 ja nimitti seuroja "seurustelun sakramentiksi".[2]

Lukumääräisesti mitaten seurojen suosio kasvoi Lapualla suurimmilleen jatkosodan jälkeen. Kun 1940-luvun jälkipuoliskolla Lapualla pidettiin noin 500 seurat vuodessa, määrä kasvoi 1960-luvun jälkipuoliskolla puoleentoistatuhanteen. Se tarkoitti neljiä seuroja vuoden jokaisena päivänä. Vaikka lapualaisten uskonnollisuuden ei voikaan sanoa kasvaneen seurojen määrän mukana, olivat ne omiaan luomaan tukevamapaa perustaa myös omakohtaiselle uskonkokemukselle.[3]

Merkkitilaisuuksina järjestettyjen seurojen lisäksi merkittäviä olivat diakonia- ja lähetyspiirien järjestämät diakonia-, lähetys-, tai ompeluseurat. Suuri merkitys oli myös nuorisopastori Otso Kiannon aloittamilla nuortenseuroilla.[4]

Tuomiokirkkoseurakuntakin kannusti seurojen pitämiseen ja siirsi vuonna 1957 pappien matkakorvaukset seurakunnan korvattaviksi kaikkiin muihin tilaisuuksiin paitsi niihin kaste-, hää- ja hautajaistilaisuuksiin, joissa ei pidetty seuroja.[5]

Seurojen määrä romahti Lapualla 1970-luvulla yleisen maallistumisen seurauksena. Monet alkoivat pitää niitä myös jossain määrin vanhanaikaisina ja vierastaa niitä omien merkkitapahtumien juhlistajina. Kaikkein yleisimmin seurat säilyivät hautajaisten yhteydessä.[6]

Seuraperinne alkoi näkyvämmin 1980-luvulta lähtien hakea uusia muotoja. Vuonna 1986 järjestettiin ensi kertaa pouttulaisten peltoseurat. 1990-luvulla alkoivat Jourunkosken koskiseurat ja Lakaluoman myllyseurat.[7]

Vaikka seuraperinne laimeni ja muutti muotoaa, se säilyi valtakunnallisessa tarkastelussa poikkeuksellisen vahvana. Maakunnasta löytyi kyllä lapualaisia aktiivisempiakin seuroissa kulkijoita, mutta Lapuan asemaa korostoivat sen useimpiin naapureihin verrattuna suurempi väestöpohja, lukuisat seurajärjestäjät sekä keskeiset hengelliset instituutiot, jotka kokosivt monesti myös maakunnallisia seuravieraita.[8]

Seurojen käytäntöjä

Seurojen perusmuoto on yleensä samanlainen. Se alkaa virrellä, jonka jälkeen virret ja puhe vuorottelevat. Harvemmin niihin saattaa sisältyä myös muuta ohjelmaa, esimerkiksi musiikkiesityksiä. Seurojen yhteydessä on monesti kahvitarjoilu ja niissä kerätään kolehti.

Seuroissa veisataan yleensä virsikirjan virsiä. Heränneitten seuroja, joissa lauletaan Siionin virsiä, voidaan nimittää herännäisseuroiksi, körttiseuroiksi tai siioninvirsiseuroiksi. Evankelisten seuroja, joissa lauletaan Siionin kannelta, voidaan nimittää siioninkannelseuroiksi.

Puhujina seuroissa esiintyy niin pappeja kuin maallikoitakin. Vanhastaan puhujat olivat yleensä pappeja; maallikoista Lapualla puhuivat 1940-luvulla lähinnä vaion opettajat Antti Pukkila ja Reino Järvinen. 1960-luvulla kuultiin usein myös Arvo Katajaa, Urho Halmesta, Tapani Malmia ja Eino Autiota, oman seurakunnan nuorisonohjaajia, Kauhajärvellä Kalle Ojalaa.[9]

Suurimpia seuratapahtumia Lapualla ovat olleet herännäiden Herättäjäjuhlat sekä evankelisten Evankeliumijuhlat. 

Körttiseurojen erityispiirteitä

Heränneiden seuroihin on liittynyt useita erityispiirteitä. Vanhastaan puheita ei kirjoitettu, vaan ne koetettiin sovittaa kulloisenkin tunnelman ja kuulijakunnan mukaan. Puheet pidettiin istualtaan ja ne olivat lyhyitä, 5–10 minuutin mittaisia. Lapualla vanha pappiskaarti Ville Kuoppalan johdolla puhui vielä 1980-luvun alussa erityisesti hautajaisseuroissa istualtaan.[10] Nykyään körttiseurojen puheet pidetään joko istualtaan tai seisoaltaan.

Periaatteessa on mahdollista, että harhautunut seurapuhe katkaistaan aloittamalla virsi. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole miesmuistiin Lapualla tapahtunut.

Puheen jälkeen joku seuravieraista aloitti Siionin virren, joka sopi edeltävään puheeseen ja tilanteeseen. Näin puheiden ja virsien välille syntyi sisällöllinen yhteys. Virren numeroa ei perinteisesti kuulutettu. Sittemmin numero on sanottu virren aloittamisen jälkeen, jotta kaikki pääsevät mukaan. Herännäisveisuuseen kuuluvat säkeiden loppujen typistäminen ja säkeiden välissä pidettävä pitkä tauko sekä niukuttelu, jossa samalla tavulla on useita säveliä. Siionin virsiä ei perinteisesti säestetä.

Seurojen jälkeen seuraväki on monesti jäänyt joksikin aikaa kamarikeskusteluihin, joissa on voitu käsitellä niin arkisia kuin hengellisiäkin kysymyksiä.

Erillisiä rukouksia herännäisseuroissa ei pidetä. Poikkeuksen muodostaa vuosittaiset Herättäjäjuhlat päättävä yhteinen polvirukous.

Julkaisuhistoria:

20.7.2012   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Kydönpolttoa (P00:2508)

Logot