HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

J. H. Birling (1873–1951)

Juho Heikki Birling

Lapuan kunnansihteeri
Syntynyt  
13.4.1873 Kurikka
Kuollut  
31.5.1951 Kokkola

Juho Heikki Birling (s. 13.4.1873 Kurikka – k. 31.5.1951 Kokkola) oli Lapuan pitkäaikainen kunnansihteeri vuosina 1913–1944. Ennen Lapualle tulemistaan hän oli Kurikassa huomattava kunta- ja paikallisvaikuttaja. Lapuan kirkkovaltuustossa hän vaikutti kaksi vuosikymmentä.

Kurikkalainen kuntamies

Juho Heikki Birling syntyi maataloon Kurikan Tuiskulan kylässä. Hänen isänsä Sameli Salomoninpoika Birling oli maanviljelyksen ohessa rakennusmestari ja kirkonrakentaja. Hän kuoli Juho Heikin ollessa vain viidentoista ikäinen.[1]

Vuonna 1895 J. H. sai viljeltäväkseen osan kotitilasta Nisulasta. Sieltä hän siirtyi perheineen vuonna 1907 Luovan kylään, josta hän osti vaimonsa kotitalon Iso-Tuiskun. Hänestä tulikin yksi paikkakuntansa huomattavimmista viljelijöistä.[2]

Jo pian 20 ikävuoden jälkeen näppärälle nuorukaiselle alettiin uskoa erinäisiä luottamustehtäviä. Hänet valittiin pöytäkirjanpitäjäksi ja asiakirjojen laatijaksi sekä tilien tekijäksi ja tarkastajaksi moniin yhteisöihin. Hän kuului esimerkiksi eläinvakuutusyhdistyksen hallitukseen.[3]

Birling oli mukana kunnan kehittymisen kannalta keskeisten osuusmeijerin, osuuskaupan ja säästöpankin perustamisessa. Kurikan säästöpankissa hän kuului myös sen ensimmäiseen hallitukseen vuodesta 1901.[4]

Birling valittiin myös kunnallislautakuntaan sekä moninaisiin muihin kunnallisiin toimiin. Hän oli jäsenenä taksoitus- ja tutkijalautakunnissa sekä Tuiskulan kansakoulun johtokunnassa,  siemen- ja vaivaisjyvästön mittausten valvojana, yleisten teiden jakamista ja aukipitämistä varten asetetun toimikunnan jäsenenä ja kirjurina sekä erillisten rakennus- ja ohjesääntötoimikuntien jäsenenä.[5]

Kolmekymmentä vuotta kunnankirjurina

Arvovaltaisen aseman Kurikassa saavuttanut Birling päätti vuonna 1910 kääntää elämässään uuden lehden ja suuntasi ajan tavan mukaan Amerikkaan. Kun hän seuraavana vuonna matkasi takaisin, tuomisina oli uusi elämä, mutta ei suinkaan Amerikassa vaan koulun penkillä.[6]

Birling otti lähes 40-vuotiaana uuden suunnan kohti Helsinkiä. Siellä hän suoritti vuonna 1912 Helsingin uuden yksityisen kauppakoulun kurssin sekä joitakin pienempiä erilliskursseja.[7]

Vuonna 1913 Birling tuli Lapuan kunnankirjuriksi. Hänet oli alun perin valittu varalle, mutta tuli lopulta asetettua virkaan.[8]

Kurikassa saadulla kuntakokemuksella ja tuoreet opiskelutiedot mielessään Birling alkoi kunnankirjurin työnsä määrätietoisesti. Kaikki vain ei mennyt hänen suunnitelmiensa mukaisesti: ”kuntalaisten suhtautuminen yleensä kunnan virkailijain toimintavelvollisuuksiin on vanhan totutun tavan mukaan käynyt yhä sietämättömämmäksi, senkautta ettei suuri yleisö vähääkään välitä esimiehille, rahastojen hoitajille ja kunnankirjurille asettamistaan toimintaohjesäännöistä, vaan hakee sanottuja toimihenkilöitä alati kaikkina viikonpäivinä pienimpiäkin asioitaan korjaamaan”, hän vuodatti vuoden 1918 kunnalliskertomuksessa.[9]

Itsetuntoisen Birlingin mitta täyttyi lopulta niin, että hän jätti koko toimensa vuonna 1920. Hänen sijalleen valittu Pentti Halttunen Petäjävedeltä kesti paineita vain kahdeksan kuukautta. Siinä ajassa Birling ehti rauhoittua, haki uudelleen vanhaa virkaansa – ja tuli valituksi. Lisäksi Lapuan kunta lähetti hänet täysin palkkaeduin kunnallisvirkamieskurssille Helsinkiin 1922.[10]

Jos lapualaiset luulivat Birlingin muuttaneen suorasukaista toimintatapaansa, he luulivat väärin. Pian hänellä oli napit vastakkain toisen itsetuntoisen, Jalo Lahdensuon kanssa. Birling sai epäasiallisesta käyttäytymisestä muistutuksen kunnallislautakunnalta. Kuvaavaa hänen järkähtämättömyydelleen ja oikeudentunnolleen kuitenkin oli, että hän merkitsi muistutuksensa näkyvästi tiedoksi laatimaansa suuritöiseen ja laajaan vuoden 1924 kunnalliskertomukseen, ensimmäiseen joka laadittiin poikkeuksellisen laajana ja julkaistiin painettuna.[11]

Birling oli lopulta Lapuan kunnankirjurina yli kolmekymmentä vuotta ja jäi eläkkeelle vasta vuoden 1944 lopussa. Tehtävä oli erittäin työteliäs, sillä vuoteen 1930 kirjuri oli kunnantoimiston ainoa työntekijä. Sen vuoksi toimisto oli avoinna yleisölle vain rajoitetusti. Kunnan kirjanpitoa kirjuri hoiti vuoteen 1939. Birlingin kärkevässä arvostelussa vuoden 1918 toimintakertomuksessa oli siten vissi perä.[12]

”Pitkäaikaisesta ja uhrautuvasta työskentelystä Lapuan kunnan hyväksi” kiitollisena kunta myönsi kunnankirjurilleen eläkkeen, joka oli määrältään suurempi kuin hän oli pyytänyt. Kuvaava on kuitenkin jälkinäytös, jossa kunta korotti loppuvuonna 1946 eläkettä huomattavasti, ”kuitenkin vasta sen jälkeen, kun hän luovuttaa nykyisen asuntonsa kunnantalossa kunnan vapaaseen käyttöön”. Alun perin sovittu muuttopäivä oli vappuna 1946.[13]

Asioitsijana ja hengen miehenä

Laajan virkatyönsä ohella Birling toimi Lapualla myös asioitsijana. Lisäksi häntä pyydettiin monen yhteisön tilimieheksi. Hän oli ainakin Lapuan eläinvakuutusyhtiön rahastonhoitaja vuosikausia.[14]

Vielä yhden toimen Birling sai ammattientarkastajan tehtävästä, jossa hän toimi parisenkymmentä vuotta. Lisäksi hän oli Lapuan ja Nurmon kuntain paloapuyhtiön esimiehenä 1918–1918.[15]

Kunnallisiin luottamustehtäviin Birling ei luonnollisesti voinut osallistua, koska oli kunnan keskeinen virkamies. Hänen asiantuntemustaan voitiin kuitenkin käyttää monissa valmistelevissa ja selvityksiä laatineissa toimikunnissa.[16]

Ahkerana kirkossakävijänä tunnettu mies oli Lapualla kirkkovaltuustossa kahden vuosikymmenen ajan.[17] Syksyllä 1917 hän oli perustamassa sekä palokuntaa että kunnallista suojeluskuntaa ja istui molempien johtokunnissakin.[18]

Karun hyväsydäminen puurtaja

J. H. Birling oli erikoislaatuinen luonne. Hänen ulkoinen esiintymisensä oli usein karua, jopa tylyä ja liiallisen suorasukaista. ”Kunnanmiesten pitää olla sellaisia, että heitä vähän peljätään”, hän lausui joskus leikillään. Siinä oli kuitenkin totta toinen puoli.[19]

Karuun ulosantiin yhtyi kuitenkin sisäistä herkkyyttä, varauksetonta auttamisenhalua ja hengellistä nöyryyttä. Tämän ristiriitaisen yhdistelmän peitti alleen tinkimätön velvollisuudentunto, joka vaati yhtä lailla paljon itseltä kuin kanssaihmisiltäkin.[20]

Työssään Birling oli erittäin uuttera ja varsinkin tiliasioissa erityisen tarkka. Lapuan Sanomien luonnehdinnan mukaan hän oli ”uskollinen vanhan kansan mies, joka ei jouda kiinnittämään huomiotaan mihinkään työaikataulukkoon, vaan työskentelee työpöytänsä ääressä aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan”.[21]

Birling oli eläkkeelle jäädessään jo 71-vuotias. Hän joutui vuoteenomaksi melkein saman tien ja oli pitkään hoidettavana sairaalassa Kokkolassa, jossa hänen vanhin tyttärensä oli sairaanhoitajattarena. Siellä hän myös kuoli 78-vuotiaana. Hänet haudattiin kuitenkin Lapualle, jossa oli elämässään pisimpään vaikuttanut.[22]

”Hänet tunnettiin, hänestä puhuttiin omassa kunnassa, vieläpä muuallakin. Myönteisen ohella kriitillistäkin arvostelua. Yksi asia on varma: kaikilla kunnan toimi- ja luottamushenkilöillä oli tukeva hyvänolon tunne siitä, että J. H. Birling oli mukana”, Lapuan Sanomat kokosi ilmeisen osuvasti hänen henkilökuvaansa nekrologissaan.[23]

Julkaisuhistoria:

18.7.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Herättäjäjuhlat Lapuan Karhunmäessä 1917 (P00:2493A)

Logot