HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

23.1.2014

Jaakko Eskola (1869–1962)

Juho Jaakko Eskola

Maanviljelijä, herastuomari

Syntynyt  
11.6.1869 Kauhava
Kuollut  
5.8.1962 Lapua

Juho Jaakko Eskola (s. 11.6.1869 Kauhava – k. 5.8.1962 Lapua) oli ruhalainen maanviljelijä ja herastuomari. Hän oli käräjäoikeuden lautamiehenä peräti 53 vuoden ajan. Hänen monista luottamustehtävistään oli vuosikymmenien mittainen, kuten Lapuan säästöpankin isännistö 55 vuoden ajan ja Lapuan osuuskaupan hallitus 39 vuoden ajan. Hän oli myös kunnanvaltuuston ja kunnallislautakunnan jäsen.

Koulunpenkille ja takaisin

Jaakko Eskola syntyi maataloon Kauhavan Alakylässä Yli-Eskolan tilalla.[1]

Maanviljelijä-isä aikoi Jaakosta lukumiestä, mikä ei kauhavalaiselle talollisenpojalle ollut ollenkaan tavallista. Kauhavan kansakoulun 1880–1883 jälkeen hän kirjoittautui juuri avattuun Vaasan alkeiskouluun, sillä suomenkielistä oppikoulua ei paikkakunnalla vielä ollut.[2]

Parin lukuvuoden jälkeen Eskola kuitenkin palasi takaisin Kauhavalle ”koskei ilmaantunut erikoista opinhalua”, kuten hän itse ilmaisi. Laajemman koulusivistyksen korvasi kuitenkin uuttera itseopiskelu, joka antoi Eskolalle varsin suuren tietomäärän.[3]

Kuten moni muukin, Eskola sai alkuopit yhteisten asioiden hoitoon nuorisoseurasta. Hän oli palavalla innolla mukana perustamassa nk. Kauhavan toista nuorisoseuraa. Hän oli istui sen johtokunnassa ja oli nuorisoseurantalon rakennustoimikunnan rahastonhoitajanakin.[4]

Larvatilan edistyksellinen viljelijä

Vuonna 1894 Eskola meni naimisiin ruhalaisen Maria Sofia Nyrhilän kanssa. Aluksi Kauhavalle asettunut nuori perhe muutti seuraavana vuonna Lapualle. Vaimo sai osansa kotitalosta ja appiukolta ostettiin vielä lisämaata. Vuonna 1900 päärakennus siirrettiin Ruhan kylän larvamaille noin 4 kilometrin päähän kylän keskuksesta.[5]

Eskola oli edistyksellinen viljelijä. Peltoja salaojitettiin jo varhaisessa vaiheessa, ja hänen aloitteestaan ryhdyttiin läheisen Nurmonnevan kuivattamiseen kaivamalla suuri viemärioja. Lisämaita hankittiin raivaamalla.[6] Jo vuonna 1898 hän ilmoittautui juurikasvinäyttelyyn ensimmäisten joukossa koko seudulla.[7]

Metsää Eskola alkoi kylvää, ojittaa ja harventaa suunnitelmallisesti jo 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ensimmäisten joukossa. Hänet palkittiin metsänhoidostaan monissa kilpailuissa.[8]

Vuonna 1945 Eskola jätti 76-vuotiaana erittäin hyvin hoidetuksi arvioidun tilansa kahden poikansa isännöitäväksi.[9]

Maatalouden yhteisvainiolla

Maatalouden ja koko yhteisön nopea kehittynyt veti aktiivisen isäntämiehen mukaan myös monenlaisiin yhteisrientoihin, erityisesti osuustoimintaliikkeeseen.[10]

Vuonna 1898 hän oli Lapuan sonniyhdistyksen ensimmäisessä johtokunnassa ja vuonna 1900 hänet valittiin vasta perustetun Lapuan maanviljelysyhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan. Hän toimi myös lyhyen aikaa yhdistyksen sihteerinä ja oli yksi vuonna 1909 hankitun siemenlajittelijan hoitajista.[11]

Metsänhoitoyhdistys Tapion suuntaan Eskola oli Lapuan maamiesseuran yhdyshenkilö ja vaikutti vahvasti lapualaisten liittymiseen Tapioon vuonna 1906. Lapuan omaan metsänhoitoyhdistykseen Eskola oli yhdessä Aukusti Antilan kanssa keräämässä jäseniä vuonna 1912, mutta yritys epäonnistui sillä kertaa.[12]

Säästöpankin isännistöön Eskola kuului vuodesta 1902 lähtien peräti 55 vuoden ajan. Hän oli myös Ruhan osuuskassan perustavia jäseniä ja sen hallituksen puheenjohtaja alusta lähtien 1925–1955.[13]

Vuonna 1906 Eskola liittyi jäseneksi Lapuan osuuskauppaan. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli sen hallituksen jäsen lähes 40 vuodeksi 1908–1947.[14]

Lapuan osuusmeijerissäkin Eskola oli jäsenenä. Sittemmin hän siirtyi Ruhan osuusmeijeriin toimien senkin hallituksessa.[15]

Vuonna 1914 oli mukana Karjanmyyntiosuuskunta Itikan perustamispuuhissa. Lapuan maamiesseurassa hän kertoi, kuinka sen ”tarkoituksena on kerta kaikkiaan ottaa koko karjanvälitys omiin käsiinsä, syrjäyttää välikädet ja tuoda voitot karjanomistajille itselleen. Selittelipä vielä oikein numerotietoja siitä karjamäärästä, mitä osuuskunnan alueella elätetään ja miten paljon niistä vuosittain myödään, niin että näin suurta liikettä varten voidaan huoletta osuuskunta perustaa, eikä se le ainoastaan tarpeellinen, mutta se on välttämätön.”[16] Sittemmin Eskola toimi Itikan hallituksessa varajäsenenä.[17]

Puoli vuosisataa lautamiehenä

Poliittisesti maalaisliittoon lukeutuneen  Eskolan kyvyt yhteisten asioiden hoitamiseen huomattiin uudella kotikylälle jo pian Lapualle muuttamisen jälkeen. Vuonna 1898 hänet valittiin kunnallislautakunnan sekä holhouslautakuntaan sekä sittemmin taksoitus-, köyhäinhoito- ja tutkijalautakuntiin.[18]

Ruhan kansakoulun johtokuntaa Eskola alkoi johtaa heti koulun perustamisesta 1908 lähtien. Siitä tuli kaikkiaan 39 vuoden mittainen elämäntyö.[19]

Kun Lapualle perustettiin vuonna 1916 kunnanvaltuusto, tuli Eskola valituksi siihenkin kotikylänsä edustajana. Sittemmin hänet valittiin useaan otteeseen uudestaan.[20] Vuonna 1919 Eskola oli yhtenä neljästä kunnanvaltuutetusta lähetystössä, joka valittiin toimittamaan eduskuntaryhmille viesti, että kieltolain rikkomisrangaistukset olisi määrättävä mahdollisimman ankariksi.[21]

Vuonna 1927 hänestä tuli Lapuan manttaalikunnan puheenjohtaja ja samana vuonna tie- ja ojituslautakunnan esimies. Lisäksi hän kuului vaalilautakuntiin ja vuodesta 1916 vuokralautakuntaan. Sittemmin hänestä tuli Lapuan eteläisen piirin vuokralautakunnan puheenjohtaja.[22]

Kaikkein näkyvimmäksi muodostui kuitenkin Eskolan toiminta käräjien lautamiehenä. Hänet valittiin tehtävään vuoden 1904 kuntakokouksessa, ja tuomarinvalansa hän vannoi kevätkäräjillä 1905 Nurmon Loukossa. Hänen 53 vuottaan lautamiehenä oli pisin ura koko maassa. Siihen mahtui niin 1930-luvun poliittisia oikeudenkäyntejä kuin murhajuttujakin. Istuntopäiviä laskettiin kertyneen noin viiden vuoden verran.[23]

Eskolalle myönnettiin herastuomarin arvo vuonna 1923, ja nimenomaan herastuomari Eskolana hänet moni tunsikin. Lautamiestoimensa lisäksi hän oli maanjako-oikeuden uskottuna miehenä vuodesta 1916 alkaen vuosikymmenien ajan.[24]

Vuosikymmenien ajan Eskolaa käytettiin toimitsijana erittäin lukuisissa tilaisuuksissa, oli sitten kyse perunkirjoituksista, perinnönjaoista tai muista sopimuksista.  Julkiseksi kaupanvahvistajaksi hänet nimettiin heti kaupanvahvistamislain voimaantulon jälkeen. Vuonna 1958 hän laski itse laatineensa yli 600 kauppakirjaa ja vahvistaneensa pitkälle toista tuhatta.[25]

Eskola oli myös kirkkovaltuuston jäsen sen perustamisesta 1919 lähtien.[26]

Teräskuntoinen keräilijä

Jaakko Eskola tunnettiin erittäin tunnollisena ja oikeudenmukaisena talonpoikana. Hänen laatimansa asiakirjat olivat selkeitä ja hänen käsialaansa pidettiin kauniina.[27]

Eskola oli hyvin kiinnostunut historiasta ja vanhoista esineistä. Hänellä oli kotiseudun paikallishistoriasta laajat tiedot, joihin sanomalehdetkin saattoivat tukeutua. Postimerkkien keräämiseen hän innostui jo poikasena, joskin suurempi innostus syttyi vasta hieman myöhemmin, jolloin hänen itsensä mukaan ”vanhat arvokkaammat merkit jäivät saamatta”. Laajan postimerkkikokoelman lisäksi hän keräsi myös rahoja ja sinettejä. Harrastuksessa oli tärkeää, että se oli nimenomaan keräilyä, ei suurella rahalla ostettuja esineitä.[28]

Niin henkiseltä kuin ruumiilliselta terveydeltään Eskola oli rautainen. Vielä yli 80-vuotiaana hän osallistui osuustoiminnan 50-vuotisjuhlaviestiin ja pyöräili yhtenä viestinviejänä 18 kilometrin matkan Lapualta Nurmon kirkolle kovassa vastatuulessa. Matkan jälkeen hän hymähti ihmettelijöille: ”aina minä oon tuulen läpi päässy.” Lautamiehenä Eskola istui peräti 89-vuotiaaksi ”täysissä voimissa”.[29]

Jaakko Eskola kuoli kotonaan elokuisena aamuna 1962. Hän oli kuollessaan 93-vuotias ja Lapuan toiseksi vanhin asukas.[30]

Eskola palkittiin pitkäaikaisista ansiostaan mm. metsänhoitoyhdistys Tapion kultaisella ansiomerkillä, SOK:n ansiomerkillä 1941, Maatalousseurojen keskusliiton hopeisella järjestömerkillä 1948, Pellervo-Seuran toisen luokan ansiomitalilla 1955 ja nuorisoseuratyön kultaisella 75-vuotisansiomerkillä vuonna 1956. Hänelle myönnettiin myös Suomen leijonan ritarikunnan ansioristi 1954.[31]

Julkaisuhistoria:

12.7.2012   Versio 1   Teppo Ylitalo
12.7.2012   Nykyinen versio   AdminMuseo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Logot