HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

19.7.2012

Kirkonkokous (1868–1969)

Kirkonkokous oli seurakunnan ylin päättävä hallintoelin kuntahallinnon eriytymisestä 1868 lähtien. Aiemmin seurakuntaa tai pitäjää oli hallittu hengellisen ja maallisen hallinnon yhteisessä pitäjänkokouksessa, jota johti kirkkoherra. Kunnallisasetuksen toimeenpanosta lähtien maallisia asioita alkoi hoitaa kuntakokous ja hengellisiä kirkonkokous.

Kirkonkokouksen toimivalta väheni vähitellen, ja se korvattiin vuonna 1970 neljän vuoden välein järjestettävillä seurakuntavaaleilla.

Seurakunnan ylin päättävä elin

Vuoden 1865 kunnallisasetus laitettiin Lapualla toimeen pitäjänkokouksessa 21.1.1868, jolloin kuntakokoukselle valittiin toimihenkilöt. Kirkonkokouksen asema vakiintui vuoden 1869 kirkkolain nojalla.[1]

Kirkonkokouksessa käsiteltiin vuosisadan vaihteen tienoille saakka kaikkia seurakuntaelämän kysymyksiä. Erityisesti sitä työllistivät köyhäinhoito, seurakunnallinen opetus, kirkkojen ja pappiloiden ylläpito, talousasiat ja henkilövalinnat.[2]

Joskus kirkonkokous saattoi jopa puuttua yksittäisen seurakuntalaisen tapaukseen, mutta sellaiset asiat hoiti kirkonkokouksen valitsema kirkkoneuvosto, joka jatkoi kirkonkokouksen perustamisen jälkeenkin erityisenä opetustoimen ja siveellisyyden valvontaelimenä. Muita kirkonkokouksen valitsemia henkilöitä olivat kirkonisäntä, köyhäinhoidon johtokunta ja vuodesta 1919 kirkkovaltuusto.[3]

Kirkonkokouksia pidettiin tarpeen mukaan. Yleensä se kutsuttiin koolle kirkon sakastiin, sillä vaikka kyseessä oli seurakuntalaisten yleinen kokous, osallistujamäärä lienee jäänyt vähäiseksi. Kokousta johti yleensä kirkkoherra, tai esteen sattuessa hänen valtuuttamanaan seurakunnan kappalainen.[4]

Ajastaan jälkeen jäänyt instituutio

Laajentuvaa seurakunhallintoa hoitamaan perustettiin Lapualle vuonna 1919 kirkkovaltuusto. Se sai valtaosan kirkonkokoukselle kuuluneista tehtävistä. Kirkonkokoukselle jäivät silti keskeisiä tehtäviä, kuten valtuuston neljänneksen valinta vuosittain, kirkkoneuvoston toisen puolen valinta joka toinen vuosi, edustajien lähettäminen kirkko- ja hiippakuntapäiville, virkatalolautakunnan ja ääntölistan tutkijalautakunnan, kirkonisännän ja tilintarkastajien valinnat, uusiin virkoihin ja eräät virkojen hoitoon liittyvät keskeisimmät asiat sekä suuret rakennushankkeet. Opetustoimi ja köyhäinhoito olivat jo suurelta osalta siirtyneen kunnan vastuulle.[5]

Ajastaan jälkeen jääneen kirkonkokouksen tehtäviä karsittiin niin, että vuodesta 1949 sille jäi enää kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsenet sekä pappien ja kanttori-urkurien valitseminen.[6]

Lapuallakin kirkonkokousta alettiin moittia vanhentuneeksi. Osallistujia oli 1950-luvulla enää toistakymmentä, sama perusjoukko. "Kun kirkonkokous ilmoitettiin sakastiin, ei sinne ketään tullu. Päinsä tällättiin", muisteli suntio Jussi Hietala. Vuoteen 1954 kirkonkokouksessa sai vielä lisä-ääniä iän ja aviosäädyn mukaan: yli 40-vuotiaat avioliitossa eläneet saattoivat äänestää peräti kolmella äänellä. Lisäksi närästystä aiheutti enemmistövaalitapa, jossa vähemmistöön jäänyt äänestäjäryhmä ei saanut yhtään ehdokastaan läpi.[7]

Tyytyväisyydellä otettiin Lapuallakin vastaan siirtyminen seurakuntavaaleihin vuonna 1970, joiden myötä kirkonkokoukset painuivat historian hämärään.[8]

Julkaisuhistoria:

19.7.2012   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Herättäjäjuhlat Lapuan Karhunmäessä 1917 (P00:2493B)

Logot