HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

E. A. Turja (1882–1960)

Ernst Aleksanteri Turja

Maanviljelijä, kunnallisneuvos, kansanedustaja

Syntynyt  
2.1.1882 Lapua
Kuollut  
19.11.1960 Lapua
Puoliso(t)  
Lempi Justiina Elisa (Lissu) Turja (1885–1974)

Ernst Aleksanteri Turja (s. 2.1.1882 Lapua – k. 19.11.1960 Lapua) oli lapualainen maanviljelijä, kunnallisneuvos ja kansanedustaja. Hän oli Lapuan keskeisimpiä kuntamiehiä neljän vuosikymmenen ajan mm. kunnallislautakunnan puheenjohtajana 1913–1930 ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1931–1953. Kansanedustajana hän oli kahteen otteeseen 1924–1933 sekä 1939–1951 ja presidentin valitsijamiehenä kolmesti. Hän myös johti mm. Seinäjoen piirisairaalan ja Etelä-Pohjanmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton liittovaltuustoja.

Ala-Poutun hevosmies

Ernst Aleksanteri Turja syntyi vankkaan maalaistaloon Lapuan Liuhtarinkylässä. Hänen isänsä oli Erkkilän talon poika, mutta omaksui Turjan isännäksi tultuaan talon nimen. Sillä nimellä tulivat tunnetuiksi myös hänen jälkeläisensä, kuulu kymmenpäinen Turjan sisarussarja.[1]

Nuori Ernst laitettiin kansakouluun, mutta oppikoulua hän ei koskaan käynyt. Haaveissa oli maanviljelijän ammatti ja kotitilan jatkaminen. Siihen valmisti parhaiten Orisbergin kaksivuotinen maanviljelyskoulu.[2]

Henkisiä virikkeitä ja kansansivistyksellistä innostusta tarjosi ennen muuta Lapuan nuorisoseura. Siellä Turja oli johtokunnassa, esitti ohjelmaa ja esiintyi ”Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming” kaltaisissa näytelmissä ja otti osaa urheilukilpailuihin.[3]

E. A. Turjan isä oli hankkinut kahdessa osassa omistukseensa Ala-Poutun tilan, ensimmäisen puoliskon E. A.:n syntymäpäivänä.  Vuonna 1904 avioitunut E. A. ja Kustaa-veli alkoivat asua tilaa yhdessä, aluksi samassa talossa. Vuonna 1910 valmistui kuitenkin oma uusi päärakennus parin kivenheiton päähän.[4]

Turja viljeli Ala-Pouttua toimeliaasti ja edistyksellisesti. Hän rakensi tilalle uudet rakennukset, paransi viljelyksiä ja kehitti karjaansa. Ala-Poutusta tehtiin myös maatalouskoulujen harjoittelutila.[5]

Turjan mieli paloi erityisesti hevosille. Omassa tallissa kasvoi monia kantakirjahevosia. Lapuan oriyhdistyksessä hän oli puheenjohtaja, ja Hevosjalostusliitossa valtuuston jäsen ja pitkäaikainen varapuheenjohtaja. Sotien jälkeisessä hevosviennissä Turjalla oli huomattava osuus. Palkintotuomarinakin hän toimi. Vuonna 1952 hänelle myönnettiin Hevosjalostusliiton kultainen ansiomerkki.[6]

Muutenkin Turja oli aktiivisesti mukana maatalouden kehittämishankkeissa. 1910-luvun alussa hän oli puuhaamassa Alapään tarkastustoiminnan aloittamista. Vuonna 1912 Turjan navettaan sijoitettiin Lapuan maamiesseuran maatiaisvasikoita. Hän oli yksi varhaisia sianhoitoon perehtyineitä ja toimi jo 1913 sianhoitokilpailun tuomarina. Vuonna 1915 hän oli perustamassa metsänhoitotoimikuntaa.[7]

Hän oli myös maatalouden koetoiminnan kotieläinvaliokunnan jäsen.[8]

Maanviljelijän työn rinnalla Turja oli vuosina 1932–1936 Suomen maatalous-osake-pankin Lapuan konttorin johtaja. Sittemmin hän toimi Pohjoismaiden yhdyspankin Lapuan konttorin valvojana.[9]

Kunnan ykkösmies

E. A. Turja oli Lapuan keskeisimpiä kuntamiehiä neljän vuosikymmenen ajan 1910–1950-luvuilla. Ura alkoi tie- ja ojalautakunnan puheenjohtajana.[10]

Vuonna 1916 Turja valittiin jäseneksi Lapuan ensimmäiseen kunnanvaltuustoon. Yhdessä T. E. Sipilän kanssa jaettu ennätyspituinen kausi kesti vuoteen 1953 saakka. Pitempään valtuustossa on istunut Lapualla ainoastaan Kustaa Tiitu.[11]

Kunnallislautakunnan puheenjohtajana Turja teki lähes kaksikymmentävuotisen urakan 1913–1930. Tästä hän siirtyi vuonna 1931 kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän oli peräti vuoteen 1953.[12]

Kunnallislautakunnan ja valtuuston puheenjohtajuudet toivat mukanaan runsaasti muitakin kunnallisia tehtäviä. Turja oli verotus-, tutkija-, majoitus-, tie-, elintarvike- sekä vaalilautakunnissa, kunnantalon rakennustoimikunnassa sekä monessa muussa. Useimmissa hän oli vieläpä puheenjohtaja. Lisäksi tulivat monenlaiset selvitykset, joita Turja kunnan puolesta antoi.[13]

Jääkäriliikkeen aikana asioiden järjestelemisessä mukana ollut Turja pidätettiin kuulusteluja varten, mutta vapautettiin sitten. Hän kuului ensimmäisen maailmansodan aikana venäläisten sotilaiden majoitusta järjestelevään majoituslautakuntaan ja maaliskuun vallankumouksen 1917 jälkeen perustettuun järjestysasiain toimikuntaan. Suojeluskunnan perustamisessakin hän oli mukana.[14]

Vapaussodan jälkeen Turja oli punaisten toimia tutkineen tuomioistuimen jäsenenä. Hän osallistui myös lakonmurtajatoimintaa ja oli Vientirauhan palkkalistoilla ainakin 1938–1943. Lapuanliikkeeseen hän suhtautumisensa oli kahtalainen. Toisaalta hän tuki sen kommunisminvastaisia pyrkimyksiä ja puhui Työn Äänen kirjapainon särkijöille näiden tunnustusta seuranneessa kansanjuhlassa. Myöhemmin hän asetteui selväsanaisesti tihutöitä vastaan.[15]

Omalla kotikylällä hän oli Poutun kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana alusta vuodesta 1920 lähtien ikämieheksi saakka. Yhteiskoululla hän oli ensin vanhempainneuvoston jäsen ja sitten 25 vuotta johtokunnan puheenjohtaja.[16]

Hän oli perustamassa Lapuan Osuuskassaa ja Lapuan Sähköyhtiötä. Sähköyhtiössä hän oli johtokunnan puheenjohtajana yli 30 vuotta 1924–1959.[17] Lapuan osuuskaupan hallituksessakin hän oli yli 30 vuotta.

Terveydenhuollon maakuntamies

Pystyvää ja arvostettua kuntamiestä alettiin pian käyttää myös maakunnallisissa tehtävissä. Huomattavimmiksi muodostuivat terveydenhuollon tehtävät.

Turja oli Seinäjoen piirisairaalain liittohallituksen puheenjohtaja 1933–1958. Hän oli myös perustamassa Etelä-Pohjanmaan tuberkuloosipiirin kuntainliittoa ja johti sen liittohallitusta vuoden 1957 loppuun saakka. Lisäksi hän oli Piirisairaaloitten keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja.[18]

Hän oli Lapuan kihlakunnan edustajana Vaasan läänin apurahastossa ja johti sekä sen hallintokuntaa että johtokuntaa.[19]

Kahteen otteeseen kansanedustajana

Kun lapualainen kansanedustaja Ernst Saari surmattiin vuonna 1918, moni alkoi toivoa Turjasta hänen seuraajaansa. Turja itse ei ollut asiasta kovin innostunut, mutta antautui mukaan. Hänet valittiin eduskuntaan kokoomuksen listalta vuonna 1924. Edustajaura jatkui vuoteen 1933.[20]

Tauon jälkeen Turja valittiin uudelleen vuoden 1939 vaaleissa. Toinen rupeama kansanedustaja kesti vuoteen 1951 saakka.[21]

Turjalla ei ollut vakiovaliokuntaa, vaan hän pääsi tutustumaan eduskunnan toimialaan laajasti monissa eri valiokunnassa. Hän oli jäsenenä suuressa valiokunnassa, pankkivaliokunnassa, maatalousvaliokunnassa, valtionvarainvaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa ja puolustusasiainvaliokunnassa sekä toimi valtiontilintarkastajana.[22]

Kokoomuksen eduskuntaryhmässä Turja saavutti arvostusta. Hän oli pitkään ryhmän varapuheenjohtaja ja kuului sen hallitukseen. Häntä pidettiin erityisesti maatalouden asiantuntijana.[23]

Turja oli kokoomuksen piiritoimikunnan puheenjohtaja, kuului vuosikymmeniä puoluevaltuustoon ja oli 1951–1954 sen varapuheenjohtaja.[24] Hän oli puheenjohtajana myös Lapuan kansallisseurassa, Vaasan läänin pohjoisessa kansallisliitossa sekä sen kannatusyhdistyksessä.[25] Kokoomuksen äänenkannattajan Vaasa-lehden johtokunnassa Turja oli lähes 30 vuotta 1929–1958, tästä suuren osan varapuheenjohtajana.[26]

Vielä lähes 70-vuotiaana hän harkitsi kansanedustajaehdokkuutta vuonna 1951, mutta joutui kieltäytymään siitä sairauden vuoksi.[27]

Presidentin valitsijamieheksi Turja valittiin kolme kertaa: vuosina 1937, 1940 ja 1943. Hän oli myös maalaiskuntien kuntainliittoasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja sekä maalaiskuntien liiton tilintarkastaja.[28]

Harkitseva herrastyyppi

E. A. Turja oli vakaa periaatteen mies, jonka mielipiteisiin oli totuttu luottamaan sekä paikallisesti että laajemminkin. Hän oli maltillinen ja rauhallinen luonne, kokoava persoonallisuus ja hienovarainen sovittelija. Korkean koulusivistyksen korvasi vankka kokemus ja vakaa harkinta.[29]

Tyyliltään Turjan oli Oiva Jäätteenmäen luonnehdinnan mukaan ”herrastyyppi, jonka kultaiset kellonvitjat näkyivät hienosti liivin taskusta”.[30]

Turjan ansiot olivat omana aikanaan vertaansa vailla Lapuan mittakaavassa. Erityisesti kunnan talouden vakauttajana ja kehittäjänä hänen ansionsa olivat huomattavan suuret. Niiden johdosta hän sai kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1931.[31]

Lapuan kunta luovutti Turjalle muistolahjana hopeisen puheenjohtajan nuijan ja maalautti vuonna 1950 hänen muotokuvansa taiteilija Tauno Miesmaalla.[32] Taulu on sijoitettu kaupungintalon valtuustosaliin.

E. A. Turja kuoli pitkällisen sairauden murtamana 78-vuotiaana.[33] Hänen ruumiinsiunauksensa toimitti tuomiokirkossa tuomiorovasti Eino Sares rovasti Taito Lumpeen ja pastori Ville Kuoppalan avustamana. Arkkua saattoi Poutun koululaisten muodostaman kunniakuja.[34]

”Kunnallisneuvos E. A. Turja oli lakeuksien voimakkaita talonpoikaisjohtajia. Hänen elämänsä kirjan merkinnät ovat niin täynnä mittavia tekoja, että täytyy ihmetellä, miten yksi mies on kaikkeen ehtinyt. Turja oli suuri kansansa palvelija. Valoisana ja velvoittavana jää hänen muistonsa meille”, puhui kotiseudun puolesta arkun ääressä kouluneuvos Hilja Riipinen.[35]

”Kunnallisneuvos Turja oli yhteiskunnallinen voimahenkilö. 41 vuotta hän oli aktiivisesti mukana Lapuan kunnalliselämässä. Suurimman työn hän on tehnyt Lapuan ja kaikkien lapualaisten hyväksi. Turja on Lapuan tähänastiseen historiaan piirtänyt syvimmän ja merkittävimmän vaon. Turja on ollut meidän kaikkien hyväksymä johtaja. Näin siksi, että hän oli esimerkillisen suora ja rehellinen, sanalla sanoen suuri persoonallisuus. Lisäksi hän oli tarmokas ja työteliäs, mies joka ei lannistunut vastoinkäymisistä. – Me kaikki lapualaiset siunaamme hänen muistoaan”, puhui kunnan seppelettä laskenut kunnallisneuvos Kustaa Tiitu.[36]

Julkaisuhistoria:

29.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Kunnantalon peruskiven laskeminen v. 1923 (P00:2494C)

Logot