HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Yrjö Ylitalo (1886–1952)

Yrjö Kustaa Ylitalo

Maanviljelijä, kuntavaikuttaja

Syntynyt  
18.9.1886 Lapua
Kuollut  
14.6.1952 Lapua

Yrjö Kustaa Ylitalo, ent. Toppari (s. 18.9.1886 Lapua – k. 14.6.1952 Lapua) oli lakaluomalainen maanviljelijä, kyläkunnan keskeishenkilö ja kuntavaikuttaja. Hän kehitti monipuolisesti Lakaluoman oloja ja sai leikillisen liikanimen ”Lakaluoman keisari”. Hän oli kunnanvaltuuston jäsen 1923–1949, sen varapuheenjohtaja 1946–1948 sekä pitkäaikainen taksoituslautakunnan puheenjohtaja.

Keskeltä Tiistenjokea syrjäkylän viljelijäksi

Yrjö Ylitalo syntyi Tiistenjoen Topparinmäellä Keski-Topparin taloon.[1] Isä kuoli jo Yrjön ollessa 5-vuotias ja äidinkin kuoltua varhain hän jäi täysorvoksi 11-vuotiaana.[2]

Kotitalo laitettiin vuokralle, mutta lasten varttuessa vanhin veli Juho alkoi järjestellä talon ottamista veljesten omaan hallintaan. Kun Topparin numerossa toimitettiin 1900-luvun alussa jako, Keski-Topparin tilukset siirtyivät syrjäisempään Lakaluoman kylään. Sinne siirrettiin myös talon päärakennus entisen Räikän torpan paikalle. Tila sai uudeksi nimekseen Ylikoski.[3]

Veljekset suunnittelivat aluksi kotitalosta lohkottujen tilojensa asumista samassa suuressa talossa, mitä varten perustus ja kivijalka tehtiin valmiiksi laajennusta varten. Avioiduttuaan vuonna 1907 Yrjö aloitti kuitenkin oman talon rakentamisen. Se valmistui kaksi vuotta myöhemmin entisen Mikkilän torpan paikalle. Talo ja perhe saivat uudeksi nimekseen Ylitalon.[4]

Lakaluomalla talot olivat paljon pienempiä kuin Tiistenjoella, ja maatkin selvästi huonompia. Ylitalon alkoi kohentaa 27 hehtaarin tilaansa voimallisesti. Pinta-ala lisääntyi kolmanneksella ostojen, mutta ennen mutta raivauksen kautta. Peltoja alettiin myös tarmokkaasti salaojittaa.[5]

Jo ensivuosina alettiin kylällä puhua, että nyt sinne oli tullut sellainen asumamies, ettei ennen nähty. Naapurin isäntämiehet ihmettelivät, kun nuori isäntä oli syksyllä yksinänsä aurannut suitset kaulassa kahdella hevosella ja mennyt samaa vakoa aina kaksi kertaa, siis aurannut puolta syvemmältä kuin tavallisesti. Seuraavana kesänä vainiossa oli sato, jollaisia ei Lakaluomalla oltu totuttu näkemään.[6]

Metsänhoitoonkin Ylitalo kiinnitti huomiota varhaisessa vaiheessa. Vuonna 1911 Tiistenjoen maamiesseura antoi hänen tehtäväkseen käpyjen ostamisen läänin maanviljelysseuran karistamolta.[7]

Työn tuloksena olivat tuottoisat pellot ja jalostettu Suomen karja. Hyvät hevosetkin olivat lähelle isännän sydäntä. Myös talon päärakennus uudistettiin kokonaan.[8]

Lakaluoman keisari

Oman talon lisäksi Ylitalon työmaaksi tuli pian koko kyläkunnan kehittäminen. Hän kasvoi kiinni uuteen kotikyläänsä, mutta samalla kyläkin tukeutui häneen monin sitein. Hänestä tuli kulmakunnan keskeishenkilö, jota alettiin leikillisesti kutsua ”Lakaluoman keisariksi”.[9]

Ensimmäinen suurempi työsarka oli jäsenyys torpparien itsenäistymistä järjestelevän vuokralautakunnan jäsenenä. Torppien täyttämällä Lakaluomalla tämä tarkoitti itsenäisen maanviljelyksen alkua laajemmassa mittakaavassa. Pienviljelijäväestö oli hänelle kiitollinen myös uudisraivauspalkkioista, joita hänen peräänantamattoman toimintansa ansioista saatiin Lakaluomalle vuoteen 1936 mennessä noin 100.000 mk.[10]

Kotikylässään Ylitalo toimi myös vakituisena kauppakirjain ja muiden sopimusten tekijänä.[11]

Ylitalo aloitteesta Lakaluomalle saatiin vuonna 1915 Lapuan osuuskaupan sivumyymälä, joka sijoitettiin Ylitalon ostamalle ja sitten Osuuskaupalle myymälle tontille. Tontille perustettiin samana vuonna myös hänen ja Juho Puukilan elokuussa 1914 anoma kansakoulu, jonka johtokuntaa hän johti alusta lähtien.[12]

Kun maidon kuljettaminen Tiistenjoelle alkoi tuntua liian pitkältä matkalta, Ylitalo oli keskeishenkilönä perustamassa Lakaluomalle omaa meijeriä 1923. Hänestä tuli myös sen ensimmäinen isännöitsijä vuoteen 1947 saakka. Samoihin aikoihin perustettiin vielä myllyosuuskunta, jonka senkin johtoon Ylitalo tuli.[13]

Nuoruudessaan Ylitalo toimi innokkaasti Tiistenjoen nuorisoseurassa. Lakaluomalla sellaista ei vielä ollut, joten perustettiin vuonna 1927. Ylitalo oli perustamispuuhissa aktiivisesti mukana ja ryhtyi ensimmäiseksi rahastonhoitajaksi.[14]

Vanhemman väen yhteistoimintaelimeksi perustettiin kylään 1924 maamiesseura, jota sitäkin Ylitalo ryhtyi puheenjohtajana ohjaamaan.[15]

Ylitalon ansioksi on luettu myös Lakaluoman–Haimarin sekä Lakaluoman–Hirvijoen teiden saaminen sekä puhelinkeskuksen perustaminen. Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistyksessäkin hän vaikutti pitkän aikaa, puheenjohtajana 1945–1950 ja aktiivisena uuden kirkon ajajana.[16] Tiistenjoen säästöpankissa hän oli valvojana.[17]

”Rehtinä eteläpohjalaisena isäntämiehenä ja ystävällisen luonteensa mukaisesti antoi Ylitalo kylänsä henkiseen ja taloudelliseen elämään niin suuren panoksen, ettei se ole millään mitalla määriteltävissä”, eräs aikalainen luonnehti.[18]

Kuvaava on kasku, jonka mukaan lakaluomalaisten iltarukous tuohon aikaan kuului lyhyesti: ”Yrjöö!”[19]

Neljännesvuosisata kunnan asialla

Kylän keskuudessa saavutetun luottamuksen jälkeen oli luontevaa, että Ylitalo valittiin hoitamaan kyläkuntansa asioita myös ulospäin. Vuokralautakuntaa seurasi monta muuta tehtävää.[20]

Kunnanvaltuustoon Ylitalo valittiin kokoomuksen vuonna 1923. Neljännesvuosisadan kausi päättyi vasta eronpyyntöön sairauden vuoksi vuonna 1949. Vuosina 1946–1948 hän oli valtuuston varaesimies.[21] Kunnallislautakunnassa ja tutkijalautakunnassakin hän oli yli 20 vuoden ajan.[22]

Yksi keskeisimmistä tehtävistä oli yli 30 vuoden rupeama taksoituslautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana. Lisäksi tulivat Lakaluoman kansakoulu, vaalilautakunnat ja monet muut. Esimerkiksi vuonna 1948 hänet valittiin viiteen eri kunnalliseen tehtävään.[23]

Ylitalo sai erityistä tunnustusta tunnollisuudestaan, sillä matkaa kunnantalolle oli yli 20 kilometriä ja liikenneyhteydet huonot.[24]

Jo palokunta-aikana Ylitalo kokosi varoja tulossa olevaa vapaussotaa varten, osallistui salaisiin harjoituksiin ja hankki Lakaluomalle kiväärejä. Sotataisteluissa hän oli mukana Vilppulaan saakka.[25] Suojeluskuntaan hän kuului ”yhtenä sen innokkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista”.[26]

Kuolema ja luonne

Sotavuosina Yrjö Ylitalo alkoi luopua osasta moninaisista luottamustehtävistään. Hän oli jäänyt ennen talvisotaa leskeksi ja avioitui sotien jälkeen uudelleen. Talon isännöinnin hän jätti 1940-luvun lopulla.[27]

Muutaman vuoden sairastelun jälkeen Ylitalo kuoli kotonaan kesällä 1952. Hän oli kuollessaan 65-vuotias.[28]

H. E. Alarinnan ja Jalo Lahdensuon luonnehdinnan mukaan ”Ylitalon suonissa virtasi lämmin isänmaan ystävän veri ja hänellä oli kauniit kristillisen elämän ihanteet”.[29] Hän oli myös vakaumuksellinen raittiusmies.[30]

Useita vuosia Ylitalon kanssa yhteistyötä tehneen Paavo Raukon mukaan ”hän oli kansanmies, mutta hän olimies, jonka olemukseen sisältyi mitä rikkain kokonaisuus myös kulttuuriarvoja. Hän ymmärsi muutakin kuin msitä hän tahtoi puhua toiselle. Hänellä oli avoin silmä näkemään hyvää siinäkin, minkä monesti muut tuomitsivat. Hän oli sydämellinen kristitty myös teoissa.”[31]

Ylitalon kuusikymmenvuotispäivänä Lapuan Sanomat kirjoitti: ”Kysyttäneen, voiko olla mahdollista, että yksi henkilö täten todella muodostuu seutunsa keskukseksi, vai ampuuko esittelymme yli. Vastaamme että voi. Salaisuus on vain siinä, henkilö omaa määrätyt henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten luontasen sopeutumiskyvyn ja väsymättömän pyrkimyksen eteenpäin. Ylitalon kohdalla on tukijana lisäksi muuan kallisarvoinen ominaisuus: huumorintaju.”[32]

Julkaisuhistoria:

25.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Tuntematon joukko mahdollisesti M. F. Talvitiessä

Logot