HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

28.10.2015

Juho Lehto (1898–1963)

Juho Lehto

Maanviljelijä, luottamushenkilö
Syntynyt  
27.11.1898 Lapua
Kuollut  
27.10.1963 Lapua

Aiheeseen liittyvät otsikot

Kuva: Juho Lehto (1898–1963)

Ruhalainen maanviljelijä Juho Lehto (1898–1963) oli monen toimen mies. Hän hoiti kyläläisten asioita, teki anomuksia, valituksia, veroilmoituksia ja perunkirjoituksia sekä toimi lukuisissa kunnan luottamustehtävissä. 

Kansanmies ja hauskuuttaja

Monet muistavat Lehdon ennenkaikkea armoitettuna jutunkertojana ja hauskuuttajana, jonka tuloa eri tilaisuuksiin oikein odotettiin. Hän oli seuran keskipiste ja herätti kunnioitusta laajoilla tiedoillaan. Juhani Salo toteaa Salon sukukirjassa ”Ruhan olleen Jussille liian pieni foorumi, olisi mennyt täydestä Helsingin kulttuuripiireissäkin”.

Jussin isä, Esaijas Lehto, oli suutari ja pienen tilan maanviljelijä. Poikaa ei kumpikaan ammatti erityisemmin kiehtonut, vaikka käyttikin maanviljelijää ammattinimikkeenään koko elämänsä ajan. Jussin ainoaksi kouluksi kansakoulun jälkeen jäi Karhunmäen kristillinen opisto. Mistä hän hankki taitonsa ja osaamisensa kyläkirjurin tehtävään, jää kysymysmerkiksi. Karhunmäen opisto antoi  jonkinlaiset pohjatiedot, mutta käytännön taidot hän ilmeisesti opiskeli alan kirjoista ja asiakirjamalleja tutkimalla. Ainakin yksi Jussin omistama kirjanen on jäänyt talteen. Siinä  opastetaan perunkirjoitusten ja erityyppisten hakemusten ja valitusten tekemistä. Kirjasessa on alleviivauksia, joten ilmeisen tarkkaan kirjaa on tutkittu.

Kirjoituskone pyöränjobbarille ja matkaan

Lehdolla oli ilmiömäinen keskittymiskyky. Samalla kun hän tutki papereita, hän myös kirjoitti ja otti täysipainoisesti osaa keskusteluun. Piippua tai holkkitupakkaa välillä imaisten, hän naputteli kahdella sormella kirjoituskonettaan. Useimmiten kyläläiset tulivat Lehtoon papereineen, mutta joskus Jussi köytti kirjoituskoneen polkupyöränsä tavaratelineelle ja lähti paikanpäälle asiapapereita laatimaan. Hänellä oli erityisiä vastaanottoiltoja veroilmoitusten tekemiseen eri puolilla kylää. Jussi, ruskea salkku pyörän jobbarilla, oli yleinen näky kylällä. Kerran talvisaikaan salkku oli pudonnut ja löytyi vasta lumien sulettua.

Lapualla julkaistiin v. 1927–1929 Lapua-nimistä paikallislehteä. Jussi toimi lehdessä vakituisena toimittajana ja vastasi loppuaikoina lehden uutisosastosta. Sen jälkeen hän toimi pitkään Vaasa-lehden paikallisena kirjeenvaihtajana ja levikistä vastaavana piiripäällikkönä sekä kirjoitti lehteen juttuja Oskari-nimimerkillä. Kirjoitukset lähetettiin Vaasaan junalla. Jussin luonteeseen kuului, että jutut valmistuivat aivan viime tipassa. Pojat saivat viilettää polkupyörällä vinhaa vauhtia, että saivat jätettyä isä-Jussin postin junan viimeiseen – joskus jo liikkeessä olleeseen postivaunuun.

Jussilla oli luontainen kyky käsitellä ihmisiä. Hänellä oli usein tapana avata keskustelu miesten kanssa sanoilla ”kuinka oot akkas kans pärijänny”. Tämän hän teki, oli kyseessä sitten tavallinen pulliainen, tai siihen aikaan kansan keskuudessa korkealle arvostettu pappishenkilö. Epätavallinen kysymys saattoi joskus aiheuttaa hämmennystä, mutta loi heti rennon ja vapautuneen ilmapiirin. Aivan kaikki eivät huumoria ymmärtäneet ja jättivät vastaamatta, tai vastasivat kuten eräs kylän isännistä: ”piretähän nyt jotakin omanakin tiatona”.

Huumori ja kaskut värittivät Jussin puheita. Hänellä oli ehtymätön vitsivarasto ja laajat tiedot kirkoista ja papeista. Näihin asioihin hän perehtyi lukemalla omistamaansa pappismatrikkelia. Keskusteluissa hän keskittyi vastapuolen näkemyksiin, eikä ylenkatsonut ketään. Tässä oli varmaan hänen suuren suosionsa salaisuus, joka näkyi myös hänen kunnallisvaaleissa saamissaan korkeissa äänimäärissä.

”Ja koiraahan teillä ei ole”

Yhteisten asioiden hoitaminen johti hänet pitkäaikaiseksi kunnanvaltuutetuksi, kunnanhallituksen ja monien lautakuntien jäseneksi. Hän hoiti myös lastenvalvojan tehtävää. Hän pääsi valtuustoon aina suurella äänimäärällä, vaikka välillä muutti puoluetta kokoomuksesta maalaisliittoon.

Lapuan historiassa kerrotaan Jussin olleen aktiivisesti mukana kunnan ensimmäistä kunnanjohtajaa valittaessa. Jussin kutsusta Lapuaan kävi tutustumassa Ylivieskan kunnanjohtaja F.O. Koskinen, joka sai laajaa tukea eri puolueista. Lopuksi kuitenkin valituksi tuli lapualainen Heimo Ylihärsilä, josta tuli sitten Jussin hyvä ystävä.

Jussin leikkisästä luonteesta ja tempauksista on monia tarinoita. Jussi oli ollut tekemässä veroilmoitusta Jaakko Nyrhilässä. Kun oli tultu kohtaan koiravero, oli Jussi potkaissut pöydän alla ollutta koiraa ja todennut: ”Ja koiraahan teillä ei ole”.

Länsikylässä Hakalan Jaakon perhe oli tehnyt heinää ja mennyt ladon taakse syömään eväitään. Kun he tulivat takaisin pellolle, oli hevonen valjastettu niin, että kärryt olivat hevosen etupuolella. Heinäväki oli ihmeissään, mutta Jaakko oli heti todennut, että vaikuttaa Lehdon Jussin hommilta. Pian olikin Jussi, Jaakon pitkäaikainen valtuustokaveri, saapastellut esiin metsästä.

Jussilla oli kaiken aikaa pienimuotoinen show tai metkut mielessään. Joskus temput menivät hyvän maun ylärajoille, mutta ihmisillä oli hauskaa.

Suosittu puheenpitäjä

Jussin kansansuosiota käytettiin hyväksi myös erilaisten tapahtumien yhteydessä. Hän oli avaamassa Ruhan ensimmäisiä olympialaisia vuonna 1954. Hän oli kesäkuumalla pukeutunut vilttitossuihin ja turkkiin. Vuoden 1955 olympilaisissa ”nähtihin korkialaatuusta akrobatiaa”, kun  Jussi oli haastanut Salosen suutarin päälläseisontaan. Hyvin seisominen kuvista päätellen lähes kuusikymppiseltä Jussilta vielä onnistui.

Vuoden 1956 urheilutempauksessa Ruhan kentällä Jussi piti puheen, jossa hän Lapuan Sanomissa olleen kirjoituksen mukaan ”teki tarkan selvityksen monista kylässä tapahtuneista ja tulevista asioista ja selvitti tarkkaan mikä on Matalamäen Santeri”. Valitettavasti puhetta ei ole säilynyt, liekö edes kirjoitettukaan.

Jussille syntyi ensimmäisestä avioliitosta Tilda Yli-Kojolan kanssa viisi poikaa. Leskeksi jäätyään  hän avioitui Lempi Muilun kanssa, liitosta syntyi yksi tytär. Jussi oli menevä mies. Kotona häntä ei paljon näkynyt, varsinkaan ollessaan kunnanvaltuutettuna. ”Enemmän hän oli poissa kotoa kuin kotona”, Riitta-tytär muistelee. Sivukylien valtuutetut tapasivat siihen aikaan kortteerata kaupungintalon kellaritiloissa.

Kotona ollessaan Jussi oli rauhallinen, hyväntuulinen ja kiinnostunut jälkipolvensa asioista. Jussi oli innokas ostelemaan lahjoja lapsilleen, lastenlapsilleen ja miniöilleen. Hän mm. hankki ja kirjoitti kaikki Lehdosta lähteneet joulukortit.

Jussilla ei koskaan ollut kiire mihinkään. Hän ajeli usein vielä partaansa, kun kirkonmenot olivat jo alkamassa. ”Saarna on jo menos”, oli kerrankin Lempi-vaimo tiuskaissut, kun pariskunta oli aukaissut kirkonovea.  

Jussi tykkäsi kyläillä ja ottaa vieraita vastaan. Kun vieraat tekivät lähtöä, oli Jussilla tapana sanoa: ”äläkää nyt viälä lähtekö, kotiansa on moni kuollut”.

Kotiinsa Jussikin sitten kuoli. Kansanedustaja Kustaa Tiitu ja kunnanjohtaja Heimo Ylihärsilä laskivat kunnan seppeleen ansioituneelle kunnallismiehelle. Vaikuttavan muistopuheen piti Heimo Ylihärsilä.

Kunnalliset luottamustoimet

Kaupunginvaltuuston jäsen 1945-1960
Kaupunginhallituksen jäsen 1948-1956
Taksoituslautakunnan jäsen 1949-1958
Lastenvalvoja 1951-
Ruhan koulun johtokunta 1946-1953
Kansanhuoltolautakunta 1946-1948

 

Kirjoitti Erkki Peräsalo

Julkaisuhistoria:

28.10.2015   Versio 1   AdminMuseo
28.10.2015   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Logot