HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Kustaa Ojala (1874–1957)

Kustaa Ojala

Maanviljelijä, kuntavaikuttaja

Syntynyt  
17.10.1874 Lappajärven Kauhajärvi
Kuollut  
1.7.1957 Lapuan Kauhajärvi

Kustaa Ojala (s. 17.10.1874 Lappajärven Kauhajärvi – k. 1.7.1957 Lapuan Kauhajärvellä) oli kauhajärveläinen maanviljelijä, kuntamies ja evankelinen vaikuttaja. Hän oli kotikylänsä keskeinen vaikuttaja aikanaan, kuului Lappajärven kunnallislautakuntaan ja hoiti useita muita luottamustoimia. Vuosina 1939–1949 hän kuului Lapuan kirkkoneuvostoon.

Kuustaantuvan Kuustaa, kotitilan viljelijä

Kustaa Ojala syntyi yhteen Lappajärven suurimmista taloista. Isä, Ketolan Paksun lempinimen saanut, oli yksi kyläkunnan napamiehistä.[1]

Kodinperinnön isä tiivisti pojalleen eräänä pyhäpäivänä: ”Älä koskaan tee pyhänä työtä, älä koskaan erkane kirkost niin kauvan, kuin kirkossa uskontunnustus ja Isämeidän-rukous luetaan. Älä koskaan pidä huonoja hevosia, huonon hevosen kanssa menee hyvänkin miehen aika hukkaan. Kätke nämä mieleesi ja noudata niitä elinaikasi niin Jumala siunaa työsi. Tulet toimeen ilman pyhätyötäkin ja kirkkoonkin joudat menemään.”[2]

Alle kaksikymmenvuotiaana Kustaa työskenteli Miina-sisaren luona Alajärvellä. Tämä alkoi yllyttää veljeään ”ottamaan Paavolan Hanna-Tillasta vaimon, koska tämä oli komea ja työtä pelkäämätön tyttö”. Kustaa rukoili, että orastava tunne köyhään Paavolan tyttäreen kuihtuisi, olihan hän kihloissa suuren kauhavalaistalon tyttären Kaisa Jaskarin kanssa. Rakkaus kuitenkin kasvoi, ja Paavolasta tuli Ojalaan miniä.[3]

Kotitalon isännöinti oli elämänurana jonkinlainen itsestään selvyys, sillä suuresta talosta riitti jaettavaksi useammallekin lapselle.[4] Hän sai vuonna 1893 vaihteessa tehdyssä jaossa viljeltäväkseen kuudenneksen talosta.[5]

Oman talon, Kuustaantuvan, rakentamisesta jäi melkoisesti velkoja, ja niitä tienaamaan Kuustaantuvan Kuustaana tunnettu isäntä lähti Johannes-veljensä perässä keväällä 1905. Kotiin hän palasi parin vuoden jälkeen heti kun talorahat oli tienattu.[6]

Maanviljelijänä Ojala jatkoi isänsä suurisuuntaista uudisraivausta ja suoviljelyä. Hän otti käyttöön uuden ajan menetelmiä harkiten ja kokeillen.[7] Karjanhoidostakin hän oli kiinnostunut, ja vuonna 1908 sanomalehti Vaasan mukaan ”hänen navettaansa, vaikkei se vielä aivan kaikkia vaatimuksia täytäkään, täytyy sentään pitää uudenaikaisimpana paikkakunnallaan”.[8]

Ojala omisti myös kylän ensimmäisen kantakirjatamman, joka hyväksyttiin kirjoihin vuonna 1900.[9]

1920-luvun alussa Kuustantuvalla harkittiin vakavasti koko tilan myymistä ja muuttamista monen muun eteläpohjalaisen tavoin Keski- tai Pohjois-Pohjanmaalle. Huutokauppailmoitus oli jo valmiina ja lehti-ilmoituksista etsittiin sopivaa tilaa ostettavaksi. Syystä tai toisesta myynti jäi kuitenkin sikseen.[10]

Vuodesta 1921 Ojalassa alettiin pitää myös majataloa.[11]

Kotikylän kärkimies

Isänsä esimerkin mukaisesti Kustaa Ojala kohosi vuorostaan yhdeksi kyläkunnan voimahahmoksi.

Vuonna 1908 hän oli perustamassa Kauhajärvelle nuorisoseuraa ja toimi sen ensimmäisen johtokunnan jäsenenä.[12] Hän oli jäsenenä Lappajärven kunnallislautakunnassa, verotuslautakunnassa ja holhouslautakunnassa sekä ahkerasti mukana kotikylän maamiesseurassa, osuusmeijerissä ja lainajyvästössä.[13]

Lappajärven säästöpankin perustamisessa Ojala oli yksi innokkaimmista ja valittiin sen isännistöönkin.[14] Kauhajärven kansakoulun johtokuntaa hän johti peräti 35 vuotta.[15]

Kauhajärven viljelyskelpoisten maiden kanavoimishankkeissa Ojala oli kärkimiehenä. Vuosina 1901–1903 Kauhajärvellä kaivettiin valtion varoin viemäreitä noin 25 kilometriä.[16] 1910-luvulla Ojala oli vielä ajamassa Kokkonevan kanavan rakentamista.[17]

Ojalan kokemaa paikallista luottamusta kuvaavat hyvin ensimmäisen maailmansodan vuodet. Hän toimi majatalonpitäjänä oivallisena jääkärien etappimiehenä. Vuosina 1917–1918 hän toimi vuoden ajan Lappajärven nimismiespiirissä poliisina tehtävänään ainakin viinanpolttimoiden etsiminen ja hävittäminen.[18]

Useita kertoja Ojala ajoi kauhajärveläisten asiaa senaatissa asti. Hänen uskottunsa oli Lappajärven kirkkoherran poika, senaattori Isak Fellman, jolle sai esittää asiansa häkeltelemättä suomeksi. Sittemmin Ojala oli itsekin ehdokkaana eduskuntavaaleissakin, mutta ei tullut valituksi.[19]

Majatalonisäntä Ojala teki ison urakan vuonna 1912 valmistuneen Lapuan–Kurejoen maantien valmistumisessa.  Lappajärven kunnan taholta tuli suuri vastustus, sillä kuntamiehet päättelivät, ettei ”lappajärvisten velvollisuus ole tehdä Ketoolan Kuustaalle kestitietä Alijärvelle”. Sittemmin Ojala oli ajamassa vahvasti Kauhajärven liittämistä Lapuaan, mikä tapahtuikin vuonna 1938.[20]

Evankelinen pyhäkoulunopettaja

Lapsuudenkotoaan Ojala oli imenyt vahvan evankelisen vakaumuksen. Henkilökohtaisen herätyksen hän koki rippikoulun jälkeen. ”Kyrönojalla ollessani Jumalan armo kirkastui minulle. Tuli mieleeni Raamatunlause: ”Jeesus on syntisten edestä kuollut ja verellään syntivelan maksanut, autuus on armosta!”. Tuli hyvä olla ja omantunnon rauha. Pyhähenki vaikutti uskon niin vahvan, että olin rohkea uskoni tunnustamaan jokaiselle.”[21]

Vuonna 1895 tuli karkasi Ojalalta kydönpoltossa tuulen mukana metsään ja uhkasi polttaa sen. Kun muut olivat jo lähteneet töistä, hän makasi maassa voimattomana ja rukoili apua Jumalalta. ”Silloin tuli tuuliaispää tuoden kovan sateen ja valkia sammui. Kuljin ympäri, eikä ollut satanut kuin noin ¼ kilometrin leveydeltä. Minä uskon, että Jumala kuuli rukoukseni kohta. Hymyilköön kuka tahansa tälle, minä uskon vahvasti, että Jumala se oli joka sateen lähetti. On minulla kokemuksia ettei ole ruousta jäänyt kuulematta koskaan.”[22]

Pyhäkoulua Kustaa Ojala piti kotikylässään peräti 64 vuoden ajan.[23] ”Isoisä istui Kuustaantuvan ison pöydän päässä majesteetillisen ja pelottavankin arvokkaana. Päivän teksti ja muistolause käytiin asiallisesti läpi. Hän oli mahtavaääninen veisaaja, mutta nuottikorvaa oli suotu niukalti. Se ei kuitenkaan haitannut opettaa itseään ollenkaan, mutta oppilaiden laita oli pääsääntöisesti toisin”, tyttärenpoika Antti Uotila on muistellut.[24]

Evankeliumijuhlia Ojala järjesti innokkaasti, ja toimi Evankeliumiyhdistyksessä vuosikymmenien ajan keskeisenä toimihenkilönä ja ohjelmansuorittajana. Kauhajärven ensimmäisiä raamattupäiviä vietettiin 1935 Kustaa Ojalan talossa. Hän oli myös käytetty puhuja uskonnollisissa tilaisuuksissa.[25]

Yksi Ojalan pitkäaikaisia toiveita oli saada toinen Lappajärven papeista asumaan Kauhajärvelle. Tuomiokapituliin lähetettiin kirje, jossa uhattiin kielteisen päätöksen jälkeen perustaa oma kunnallisseurakunta. Lappajärven pappi ei kuitenkaan koskaan muuttanut Kauhajärvelle.[26]

Seurakuntavaihdoksen yhteydessä Ojala valittiin Lapuan kirkkoneuvostoon, jossa hän vaikutti yli kymmenen vuotta 1939–1949.[27]

Älykäs ja kunnioitettu auktoriteetti

Kustaa Ojala oli vuoden 1943 henkilötodistuksen mukaan 167 cm pitkä ja tummahiuksinen. Silmät olivat siniharmaat ja olemus tanakka.[28] Kutsunnoissa vuonna 1895 Kustaa vapautettiin asevelvollisuudesta ”sotapalvelukseen kykenemättömänä”. Vapautuksen syynä oli ilmeisesti tapaturma.[29]

Lapuan Sanomien luonnehdinnan mukaan ”hän oli suora ja rehellinen ahertaja, jonka elämää kaunisti syvä ja vakava uskonnollinen mieli. Sellaisena häntä kunnioitettiin kaikissa piireissä.”[30]

Pelkän kansakoulusivistyksen pohjalta Ojala luki ja opiskeli itsenäisesti saavuttaen laajan tietopohjan sekä kehittyen sanavalmiiksi, hyväksi puhujaksi ja kirjoittajaksi. Puolen vuosisadan ajan hän teki jatkuvia muistiinpanoja paikkakunnan talouden kehityksestä ja sukunsa vaiheista.[31]

Ojalan majatalossa vieraili konsulentteja, tuomareita, insinöörejä, pappeja ja muitakin arvovieraita, joille isäntä lähti monesti itse kyytimieheksi. Näillä matkoilla hän lisäsi omaa tietomääräänsä, mutta antoi myös monelle vieraalle kuvan suuritietoisesta ja älykkäästä talonpojasta.[32]

Kotikylässään Ojalalla oli huomattava auktoriteetti, mutta joskus yleisessä kokouksessa päätettiin vastoin hänen tahtoaankin. Silloin hän sanoutui irti koko suunnitelmasta, mutta hyväksyi sitten enemmistön kannan ja palasi ruotuun.[33]

Näin kävi esimerkiksi Kauhajärven koulun myynnistä saatujen rahojen suhteen, joilla Ojala olisi vähemmistön kanssa halunnut remontoida kirkon, mutta enemmistö päätti jakaa varat pääluvun mukaan. Osuusmeijeriä perustettaessa Ojala puolestaan oli mukana innolla, kunnes enemmistä päätti sijoittaa sen Koukkarin sijasta Ranttilaan. Aikanaan Ojalankin maito kuitenkin vietiin Ranttilan meijeriin.[34]

Ojalan ajoittain itsepäisestäkin auktoriteettiasemasta antaa hyvän kuvan hänen 1910-luvun lopulla antama ilmoitus Ojalan väen- nimenmuutoksista. Keneltäkään kysymättä hän ilmoitti kinkereillä oman nimensä jäämisestä Ojalaksi, mutta muiden nimien muuttumisesta Alasiksi, Ylisiksi, Ahonpäiksi jne. Muuttamatta nimet kuitenkin lopulta jäivät.[35]

Kustaa Ojala kuoli Lapuan kunnansairaalassa 82-vuotiaana vuonna 1957.[36]

Julkaisuhistoria:

21.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Paul Nyholmin omistama Lapuan Nahka- ja lapikastehdas

Logot