HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

17.1.2014

Yrjö Perälä (1924–2008)

Yrjö Perälä

(Ylli)
Viilaaja, pääluottamusmies, urheiluvaikuttaja
Syntynyt  
24.2.1924 Lapua
Kuollut  
19.8.2008 Lapua
Lähteet  
Jorma Perälä 2.1.2014.
Puoliso(t)  
Aino Perälä o.s. Setälä

Aiheeseen liittyvät otsikot

Kuva: Yrjö Perälä

Yrjö Perälä (1924–2008) oli lapualainen urheilu- ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän tuli erityisen tunnetuksi painimiehenä ja Lapuan Virkiän pitkäaikaisena puheenjohtajana. Hän oli Lapuan Patruunatehtaan pääluottamusmies ja toimi aktiivisesti myös mm. Metalliliitossa ja Keskustapuolueessa.

Urheilukipinä Haapakosken poikaporukasta

Yrjö Perälä syntyi Lapuan Haapakoskella. Longin seutuvilla oli paljon samanikäisiä poikia ja urheilemisesta tulikin poikaporukan mieluisin harrastus. Lajivalikoima oli monipuolinen: hiihto, yleisurheilu, jalkapallo ja pitkäpallo, joka siihen aikaan oli pesäpallon rinnalla virallinen peli.[1]

Sen ajan urheilutilaisuudet olivat nuorisoseurojen tai poikien itsensä kehittelemiä. Pelattiin kylien välisiä otteluita, osallistuttiin nuorisoseurojen välisiin otteluihin ja joskus uskaltauduttiin piirin kisoihin. Yrjö oli yksi innokkaimmista ja ehkä kipinä elinikäiseen urheilun järjestötyöhön syttyi juuri poikaporukan urheiluriennoissa.

Panssarivaunussa sotatantereelle

Yrjö lähti armeijaan lokakuussa 1942 ja palveluspaikkana oli Varkauden Panssarikoulutuskeskus. Alokasaika kesti kolme kuukautta ja sen aikana miehiä valittiin panssarijoukkojen eri tehtäviin. Moni halusi panssarivaunun ajajan tehtävään, koska näin säästyi mm. vartiovuoroilta. Kuljettajan tehtävänä oli huoltaa ja pitää vaunu kunnossa. Ajokokeiden jälkeen Yrjö valittiin kuljettajaksi ja Varkauden jälkeen joukko-osasto siirrettiin vallattuun Äänislinnaan ja majoitettiin venäläisten entiseen kasarmiin helmikuussa 1943.

Jääkärikenraalimajuri Ernst Ruben Laguksen komentamaan Panssaridivisioonan panssariprikaatiin liitettiin rynnäkkötykkipataljoona keväällä 1943. Divisioona oli suoraan päämajan alainen ja sai lempinimen ”Marskin nyrkki”. Syksyllä Suomi osti Saksasta Sturm-rynnäkkötykkivaunuja, ja miehistölle annettiin uusi ajokoulutus saksalaisten johdolla.

Rynnäkkötykkipataljoonan 3.komppanian 3.joukkueen riveissä Yrjö osallistui varsinaisiin sotatoimiin v. 1944 Kannaksen suurtaisteluissa Kuuterselällä, Talissa, Ihantalassa ja Vuosalmella.

Venäläisiä vastaan käytyjen taistelujen tauottua suomalaisten täytyi rauhanehtojen mukaan ajaa saksalainen sotaväki maasta. Myös Yrjön yksikkö komennettiin mukaan tähän ns. Lapin sotaan. Heidän matka katkesi kuitenkin heti alkuunsa Keminmaalla, koska jokien sillat oli tuhottu, eikä vaunujen varustukseen kuulunut kunnollista siltakalustoa. Yrjö ylennettiin Keminmaalla korpraaliksi ja kuukautta myöhemmin alikersantiksi. Sodan jälkeen hän joutui olemaan vielä kolme kuukautta Parolassa palveluksessa, koska oli alikersantti. Siviiliin hän pääsi täysin palvelleena 3.3. 1945.

Patruunatehtaalle töihin

Sotien jälkeen Yrjö toimi kuorma-auton apumiehenä ja Kauhavan ilmasotakoulussa apumekaanikkona. Varsinaisen ammatin hän hankki käymällä Vaasassa Strömbergin konepajakoulussa viilaajakurssin. Varsinaisen työuransa hän teki Lapuan Patruunatehtaalla, ensiksi vuosina 1949–1953 ja muutaman vuoden tauon jälkeen vuosina 1955–1983. Välillä hän oli kaksi vuotta pohjoisen jokien voimalaitostyömailla aluksi yksin ja myöhemmin perheensä kanssa.

Kaikkiaan Yrjö oli töissä Patruunatehtaalla yhteensä 33 vuotta kahdessa eri vaiheessa. Tehtaan pääluottamusmiehenä hän toimi vuosina 1972–1975 ja 1977–1983. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1983.

Urheiluelämä vie mennessään

Sodasta palannut 21-vuotias innokas urheilumies aloitti järjestöuransa tutussa ympäristössä, oman kylän seurassa Kirissä, jonka johtokuntaan hän kuului vuosina 1945–1948. Perustettava seura Lapuan Kiri sai nimensä Yrjön ehdotuksesta.

Nuorten miesten perustamassa seurassa pelattiin pesäpalloa, hiihdettiin, painittiin ja yleisurheiltiin. Yleisurheilussa käytiin sellainenkin seuraottelu, jossa oli mukana Nurmon Jymy, Peräseinäjoen Toive ja Lapuan Kiri. Yrjö oli osallistunut painiharjoituksiin jo rintamalla ja harjoitukset jatkuivat kylän poikien kanssa Haapakosken nuorisoseuran vintillä heti sotien jälkeen.

Lapuan Kiristä Virkiään

Virkiän toimintaan Yrjö osallistui vuodesta 1957 lähtien pesäpallojaoston jäsenenä. Varoja kerättiin mm. järjestämällä Lankilankoskella tukkilaiskisat vuosina 1957 ja 1958. Tukkilaiskisat tuottivat hyvin ja niiden tuotoilla maksettiin seuran velat.

Virkiän taloudellinen tilanne oli heikko 1950–60-lukujen taitteessa. Silloinen urheiluhalli, Hikiliiteri, tuotti huonosti ja tanssimarkat olivat lujassa tanssipaikkojen lisääntyessä. Tarvittiin uusi ja ajanmukaisempi tanssipaikka. Virkiän silloinen johtokunta katsoi parhaaksi paikaksi Latosaaren Koskikylässä.

Yrjö neuvotteli tontin ostamisesta maiden omistajien kanssa monta kertaa ja vihdoin tonttikaupat tehtiin v. 1959. Yrjö ja Seppo Saari neuvottelivat hinnan ja onnekseen Virkiän johtokunta sen hyväksyi. Halli valmistui v.1961. Latosaaren tanssipaikasta muodostui seuralle sellainen tukijalka, jota ilman ei olisi Virkiää. Seuran toiminta alkoi voimakkaasti kehittyä isoksi eri urheilulajit käsittäväksi yleisseuraksi.

Painista ykköslaji

Painista muodostui Yrjön rakkain urheilulaji. Virkiän painijat harjoittelivat 1950-luvulla Hikiliiterissä ja Yrjö meni usein suoraan Patruunatehtaalta töistä päästyään katsomaan nuorten painijoiden harjoituksia. Hänet valittiin painijaostoon v. 1958 ja jaoston puheenjohtajan nuija annettiin seuraavana vuonna.

Painin parissa riittikin työsarkaa. 1960-luvun alussa Virkiä järjesti Nuorisoseuralla ja Latosaaressa kolmet arvokisat ja oman seuran painijoissakin oli menossa sukupolvenvaihdos. Nuoria lahjakkaita poikia piti etsiä ja kannustaa painikämpälle.

Vastuu kasvaa

Yrjö toimi Virkiän puheenjohtajana vuosina 1964–1972 ja 1976–1979 eli yhteensä 13 vuotta. Kunniapuheenjohtajaksi hänet nimitettiin vuonna 1981.
Virkiän toiminnassa hän oli mukana lähes jokaisena päivänä. Ainoastaan maanantai-illat oli rauhoitettu Aino-vaimon jumppaharrastuksia varten. Tämäkin vain silloin, kun perheen lapset olivat vielä pieniä. Aino Perälä oli myös mukana Virkiän toiminnassa eri tehtävissä vuosikymmenten ajan.

Seuratoiminnan lisäksi Yrjö oli mukana urheiluelämässä niin piiri- kuin valtakunnallisellakin tasolla. Hän kuului mm. silloisen SVUL:n E-P:n piirin johtokuntaan vuosina 1971–1991 ja toimi piirin varapuheenjohtajana vuosina 1973–1975 ja 1977–1988. Painiliiton johtokuntaan hän kuului vuosina 1971–1972. Lisäksi hän toimi Lapuan kaupungin liikuntalautakunnan puheenjohtajana vuosina 1976–1992.

Urheiluelämä toi Yrjölle mahdollisuuksia moniin ulkomaan matkoihin. Hän sai olla mukana monilla Painiliiton matkoilla joukkueenjohtajana tai tuomarina Neuvostoliitossa, Unkarissa, Bulgariassa, Itä-Saksassa, Jugoslaviassa, Puolassa ja eri Pohjoismaissa. Näillä matkoilla syntyi monia elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Monet varmaan muistavat 1960-luvun lopulla Norsunluurannikon urheilijoiden vierailut Lapualla. Yrjö oli keskeisesti järjestelemässä urheilijoiden kiertuetta Suomessa ja majoitti kotiinsa osan joukkueen jäsenistä. Norsunluurannikon yleisurheilijat vierailivat Lapualla kaikkiaan neljä kertaa, ensimmäisen kerran v. 1968 Lapuan maatalousnäyttelyn yhteydessä.

Muutakin kuin urheilua

Aktiivinen järjestömies osallistui elämänsä aikana urheilujärjestöjen lisäksi monien muidenkin järjestöjen toimintaan.

Hänet mm. valittiin vuonna 1979 Metalliliiton valtuustoon ensimmäisenä porvaripuolueen edustajana. Lisäksi hän on toiminut mm. Keskustapuolueessa, Eläkeliitossa, Suomi-Viro -seurassa ja Panssarikillassa.

Ansioistaan hänelle on myönnetty mm. Suomen urheilun kultainen ansioristi, SVUL:n kultainen ansiomerkki, Suomen Painiliiton kultainen ansiomerkki ja Paikallislehtien Antti-patsas.

 

Kirjoitti Jorma Perälä.

Julkaisuhistoria:

17.1.2014   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lapuan Nahka- ja lapikastehtaan työväkeä

Logot